Verkoston Helsingissä järjestämien viidensien 1500- ja 1600-lukujen tutkimuspäivien teemana oli hengellisyys ja uskonto. Teeman mukaisesti molempien päivien keynote-puheissa esiteltiin erilaisten uskonnollisten perinteiden muutoksia sekä niiden kohtaamisia. Lisäksi tutkimuspäivillä kuultiin useita mielenkiintoisia sessioita teemasta. Sessioiden aiheet kattoivat laajan kirjon teemoja jesuiitoista mieheyden normeihin. Tutkimuspäivät toteutettiin yhteistyössä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian ja Historiafoorumin kanssa.

Uppsalan yliopiston professori Mattias Lundbergin ensimmäisen päivän keynote “The Long Reformation in Sweden: A Negotiation of Sounds and Beliefs” käsitteli muutoksia liturgisessa laulamisessa 1500-luvun Ruotsin valtakunnassa. Keynote perustui Lundbergin käynnissä olevaan tutkimushankkeeseen Sonic Continuity as Preceived Tradition in the Liturgical Music of the Swedish Reformation. Lundbergin esitystä elävöittivät Sibelius-Akatemian laulajien osiot. 

Lundberg kertoi esityksessään, kuinka reformaatio muutti liturgista musiikkia. Laulujen kieli vaihtui latinasta ruotsiin, suomeen ja saksaan. Lisäksi vanhoja melodioita ja sanoituksia muutettiin. Lundberg käytti analyysinsa tukena James Alexanderin teoriaa systematic theory of tradition, joka selittää perinteiden ulottuvuuksia ja muotoutumista. Teorian keskeisiä käsitteitä ovat continuity (jatkuvuus), canon (kaanon) ja core (ydin). Jatkuvuudella viitataan siihen, kuinka perinne siirtyy sukupolvelta toiselle, mutta säilyttää ydinmerkityksensä. Kaanon-ulottuvuus kuvastaa sitä, miten perinne säilytetään, ja ydin on perinteen perimmäinen sanoma.^[1] Teoriaa hyödyntävät aikaisemmat tutkimukset ovat keskittyneet tutkimaan kaanonin ja ytimen ulottuvuuksia, mutta Lundberg korostaa myös jatkuvuuden merkitystä. 

Lundberg käytti teoriaa esimerkiksi keskiaikaisen surulaulun kehityksen havainnoimisessa. Keskiajalla laulun ajateltiin olevan välttämätön vainajan pelastukselle. Myöhemmin laulu ja siihen liittyvät rituaalit pyrittiin epäonnistuneesti kieltämään, sillä niiden harjoittaminen säilyi ihmisten keskuudessa. Muutoksen teoriassa jatkuvuus kuvastaa, että melodia säilytettiin teksteissä ja julistettiin “vanhimmaksi koko Ruotsissa’’. Kaanon-ulottuvuus kuvastaisi sitä, että laulu muuttui lakkautetusta keskiaikaisesta tavasta messukirjan osaksi. Ydin havainnoi, että laulun alkuperäinen merkitys säilyi maallikoiden keskuudessa, mutta reformaation ajan papisto näki sen oleellisena vain surijoille. 

Tutkimuspäivien toisen keynote-puheen pitänyt tutkija Meelis Friedenthal Tarton yliopistosta esitteli yleisölle Liivinmaan taikauskon, katolilaisuuden sekä luterilaisuuden kytkeytymistä yhteen 1600-luvun saarnoissa. Erityisesti alueella käytyjen jatkuvien sotien myötä paikalliset saivat totutella aluksi jesuiittojen saarnoihin, jotka vaihtuivat sitten ruotsalaisiin, luterilaisiin saarnaajiin. Sekä katolilaiset että luterilaiset saarnaajat kohtasivat vahvoja paikallisia taikauskoisia perinteitä. Jesuiitat pyrkivät soveltamaan katolilaisuutta näihin paikallisiin perinteisiin, ja näin integroida katolilaisuutta osaksi väestön päivittäiselämää. 

Tutkimuksen ansiosta tiedetään, että ruotsalaiset sen sijaan tulkitsivat reformaation hengessä tällaiset yritykset “kylä-katolilaisuudeksi” (engl. “village Catholicism”) ja julkaisivat omia saarnakokoelmiaan. Lisäksi muun muassa paikallinen kirkkoherra Rötger Becker (1600–1657) pyrki tieteellisesti tutkimaan, kyseenalaistamaan sekä osoittamaan vääriksi monia paikallisia taikauskomuksia, ja Friedenthal esitteli Beckerin kirjallista tuotantoa yksityiskohtaisesti yleisölle.

Tutkimuspäivillä uusien tutkimusaiheiden lisäksi kuulijat saivat nauttia perinteisemmistä tutkimuskohteista, kuten jesuiittaliikkeen historiasta – tosin uusilla painotuksilla. Esimerkiksi Helsingin yliopiston tutkija Kaarlo Havu kertoi yleisölle Erasmus Rotterdamilaisen vaikutuksista jesuiittojen toimintatapoihin reformaation aikoina. Havu painotti jesuiittojen omaksuneen muun muassa Erasmuksen ajatuksen uskonnon sopeuttamisesta ristiriitoihin sekä muihin mielipiteisiin, vaikka häneen ei julkisesti viitsitty viitata vastareformaation tiukassa hengessä. Etenkin jesuiitat sovelsivat kyseistä lähestymistapaa lähetysmatkoillaan Kiinassa ja Japanissa, missä he usein pyrkivätkin sopeuttamaan katolilaisuutta paikallisiin kieliin, miljööseen ja kulttuuriin huolimatta useista perustavanlaatuisista ristiriidoista. Esitelmänsä lopussa Havu pohtikin, oliko sopeuttamiskäytäntö silkkaa kylmäpäistä strategiaa vai todellista eroavien mielipiteiden implisiittistä hyväksymistä.

Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtori Tapio Leinonen käsitteli esityksessään, millaisena miehisyys näyttäytyy Martin Lutherin kirjoituksissa ja opetuksissa. Hallitsijoille ja ruhtinaille suunnatuissa opeissaan Luther nostaa esille esimerkiksi Marian ja Mooseksen esikuvana nöyryydestä ja Jumalaan turvautumisessa.  Opettaen siten, että Jumala toimii maailmassa odottamattomien ihmisten kautta. Hallitsijoiden tulee muistaa oma tehtävänsä Jumalan palvelijoina ja säilyttää nöyrä asenne. 

Itä-Suomen yliopiston yliopistonlehtori Sini Mikkolan esitys nosti esille, miten uuden ajan alussa miesten tunteet avioliitossa olivat monella tavalla normien sääntelemiä. Avioliitossa miehen rakkaus vaimoaan kohtaan otti samanlaisia muotoja kuin kristuksen rakkaus seurakuntaa kohti. Miehen tulee rakastaa vaimoaan ja hänen luontaista heikkouttaan. Itse rakkauden tunne oli säädeltyä ja se oli kietoutunut hierarkioihin. Avioliittoa ei suoranaisesti esitetty suruttomana, kärsimyksestä vapaana tilana. Päinvastoin vaikeudet avioelämässä olivat merkki Jumalan läsnäolosta. 

Pappismiesten ja heidän avioliittonsa merkitysten teemasta esityksen piti Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtori Miia Kuha. Kuhan esityksessä pystyi havainnoida, kuinka vaimo nähtiin myös tärkeänä tukena aviomiehelleen. Pappilan pyörittäminen oli kahden ihmisen tehtävä ja kotitaloudesta huolehtiminen oli ilmeisen vaikeaa ilman vaimoa ja tätä havainnoitiin Olaus Krogeruksen oikeudenkäynti teksteillä. Lisäksi vaimo oli emotionaalinen tuki miehelleen, jonka ansiosta mies pystyi keskittymään työhönsä. Mielenkiintoisena kontrastina Kuhan alkuperäislähteissä nousee esille myös naisen järkevyys. Leinosen ja Mikkolan aineistoissa heijastui se, kuinka naisen ajateltiin tunteidensa takia olevan vähemmän älykäs ja kyvykäs. Leinosen, Mikkolan ja Kuhan esitykset perustuivat Luterilaiset maskuliinisuudet- projektiin. 

Tutkimuspäivien lukuisat esitelmät sekä teemojen mittava spektri osoittivat, että uuden ajan alun tutkimus, oman aikamme resurssipulasta ja yhteiskunnallisen huomion puutteesta huolimatta, elää ja muokkaa aktiivisesti historiallista tietämystämme entistä terävämmäksi. Lisäksi useampi valtakunnan yliopisto oli konferenssissa edustettuna, ja juuri kyseinen seikka muistuttaa meitä arvokkaan kotimaisen tutkijaverkoston todellisesta laajuudesta, joka valaa uskoa tutkimusalan kehitykseen sekä säilymiseen myös tulevaisuudessa.

HumK Vuokko Ukkonen (historia, Helsingin yliopisto)

Fil.yo. Aleksanteri Lindh (historia, Helsingin yliopisto)

Lähdeluettelo 

Alexander, James. ‘’A Systematic Theory of Tradition.’’ Journal of The Philosophy of History, 10, (2016): 1–28. 

---

[1] James Alexander, ‘’A Systematic Theory of Tradition,’’Journal of the Philosophy of History 10 (2016) 128: 10, 14, 18.