Universal Short Title Catalogue (USTC) on St Andrewsin yliopistossa jo 25 vuotta käynnissä ollut hanke, jonka tavoitteena on luetteloida Euroopassa ja sen siirtomaissa ennen vuotta 1700 painetut tuotteet: niin kirjat, sanomalehdet kuin arkkipainatteetkin. Kustakin hankkeen vuosittaisesta kirjahistoriallisesta konferenssista on ilmestynyt kirja sarjassa Library of the Written Word (Brill) ja kahden vuoden kuluttua sellainen on odotettavissa juhannusviikolla järjestetystä 17. kokoontumisesta, jonka teemana olivat sanomalehdet ja kausijulkaisut.

• Sessiot järjestettiin St. Andrewsin yliopiston vanhimman sisäpihan rakennuksessa.

Julkaisutyyppien rajojen häilyvyydestä – sekä ihmismuistin heikkoudesta – kertoi Edward Taylorin (University of Birmingham) esityksen aloittanut lainaus, jossa vuonna 1780 muisteltiin Mercurius Gallobelgicusta Englannin ensimmäisenä sanomalehtenä. Todellisuudessa nimikkeellä oli Saksan alueella painettu ainakin viittä eri latinankielistä julkaisua, joista varhaisin aloitti vuonna 1588. Ne muistuttivat jo hieman aiemmin aloitettuja saksankielisiä vuosikatsauksia (messrelationes), joille latinan kielellä tavoiteltiin laajempaa yleisöä.

Toisin kuin ajan uutiskirjeissä, jonka lyhyissä ilmaisuissa ei tyypillisesti esitetty tulkintoja, ”Mitä missä milloin” -tuotteissa edellisen puolen vuoden tai vuoden tapahtumat saivat muodon, joka muistuttaa historiankirjoitusta. Tayloria kiinnostavat itse julkaisut ja niiden latinankielisyys, kun taas Paul Arblaster (UC Louvain Saint-Louis Bruxelles) tarkasteli omassa esityksessään niiden avulla 1600-luvun alun esittämistä rauhan, tai oikeammin rauhojen, aikana. Kolmannessa esityksessä vilahtivat tutummat lähihistoriajulkaisut Theatrum Europaeum (1633–1738) ja Diarium Europaeaum (1659–1683).

• Esimerkiksi Ruotsin vuoden 1595 uskonnollisesta tilanteesta kirjoitettiin seuraavana vuonna ilmestyneessä Mercurius Gallobelgicuksen osassa.

Todennäköisesti katsauksien kirjoittajat alkoivat hyödyntää sanomalehtiä, kun niitä 1600-luvun puolella alkoi ilmestyä. Ainakin niihin nojautui John Evelyn (1620–1706), joka vuonna 1670 sai Englannin hallinnolta tehtäväkseen kirjoittaa toisen Englannin–Hollannin sodan (1665–1667) historian. Jack Avery (Oxford University) oli onnistunut saamaan käsiinsä sekä Evelynin muistiinpanot että tämän hallussa olleen niteen London Gazettea. Historiankirjoituksen historian näkökulmasta oli mielenkiintoista, että Evelyn valitti tuttavalleen lähteiden runsautta ja niiden käytön työläyttä. Averyn havainto oli, että Evelyn tukeutui sanomalehtiteksteihin, mutta lähteitä kuvatessaan kirjeet ja arkistoaineistot olivat paremmin esillä.

Vaikka sanomalehtien tyyli 1600-luvulla yleisesti pyrki vaikuttamaan puolueettomalta ja luotettavalta, Natale Vacalebren (Universidad de Alcalá) analyysi Cremonan piirityksen (1648) esityksestä Milanon lehdissä osoitti, että yksipuolisen uutisoinnin tarkoitus oli vaikuttaa päätöksentekijöihin Espanjassa eli toimia siltana periferian ja keskuksen välillä. Lisäksi Vacalebre näki paikallisen kuvernöörin käyttäneen painotuotetta edistääkseen omaa uraansa Habsburgien poliittisessa kulttuurissa.

Sanomalehtien poliittinen merkitys kävi ilmi myös Tom Ottensin (Radboud Universiteit) tutkimuksesta, jossa hän oli hyödyntänyt Alankomaiden tuoretta parlamenttiasiakirjojen digitointia. Tekstihaulla oli 1700-luvun ensimmäiseltä puoliskolta löytynyt 81 valitusta sanomalehtien sisällöstä, joista 71 oli ulkomailta, erityisesti Pyhästä saksalais-roomalaisesta keisarikunnasta, Venäjältä ja Espanjasta. Sanomalehdet puolustautuivat väittäen kopioineensa tietonsa toisaalta. Vakavia seuraamuksia niille ei tullut, sillä Ottensin mukaan kaupungit arvostivat ja tukivat lehtiään.

Keskustelussa kukaan ei tuonut esiin vastaavaa muualta. Toinen mahdollisesti kansalliseksi jäänyt ilmiö oli David Coxin (University of Wolverhampton) esittelemä ilmoitustyyppi, jolla Englannin maaseutulehdissä 1700-luvun alusta 1900-luvulle asti kuitattiin julkisella anteeksipyynnöllä suhteellisen vakaviakin rikoksia kahden yksilön välillä. Ilmeisesti kalliin oikeudenkäynnin väliinjättö oli ilmoitusten tarkoituksena ja käytännön mahdollisti suhteellisen pieni yhteisö.

Suomen näkökulmasta outoja olivat myös Matteo Rossin (Università di Padova & Università Ca’ Foscari Venezia) esittelemät Italiassa vuosittain läpi 1500-luvun julkaistut ja suositut ennustepainatteet sekä näistä tehdyt parodiat. Ruotsin almanakoissahan pitäydyttiin sään ennustukseen. Italiassa ennustetut aiheet kuten sadot, komeetat ja aatelismiesten kohtalot olivat samoja kuin ajan uutiskirjeissä.

Ilmeisesti läpi Euroopan varhaisissa sanomalehdissä tavallista aineistoa olivat lainatut tai referoidut sopimukset, asetukset, määräykset yms., jotka ovat merkittäviä Arthur der Weduwenin (University of St Andrews) johtamalle ja viideksi vuodeksi rahoitetulle hankkeelle Communicating the Law in Europe, 1500–1750 (COMLAWEU). Omassa esityksessään hän käsitteli Alankomaiden 1600-luvun lehdistöä, jonka ulkomaan uutisissa uudet lait olivat suosittua sisältöä. Der Weduwen tulkitsee tekstien lähettäjien halunneen viestiä hyvästä hallinnosta ja julkaisijoiden puolestaan mielellään välittäneen luotettavaksi koettua aineistoa, josta saattoi olla myös käytännön hyötyä kauppiaille. Hänen käsityksensä oli, että sanomalehdillä oli enemmän materiaalia kuin tilaa eli julkaisu oli valinta.

Samassa hankkeessa on tutkijana Barnaby Cullen (University of St Andrews), jonka tuore väitöskirja News in the north: newspapers and other print news media in the seventeenth-century Baltic Sea region (2025) ei valitettavasti ole julkisesti luettavissa, mutta työhön perustuvia julkaisuja on toki tulossa. Esityksessään Cullen käsitteli Ruotsin Posttidningarin 1600-luvun lopun ilmoituksia, joista kolmasosa mainosti virallisia määräyksiä. Vaikka ilmoituksia on paljon, ne ovat satunnaisia ja toisinaan vasta viiveen jälkeen julkaistuja, joten Cullen tulkitsi ne kaupallisiksi.

• The People’s Story Museum Edinburghissa esitti paikalliset määräykset seinään liimattuina.

Baltian lehdistön historiaa tutkiva Kaarel Vanamölder (Tallinna Ülikool) keskittyi esityksessään Riian postiyhteyksien selvään vaikutukseen kaupungin sanomalehtien sisältöön ennen ja jälkeen suuren Pohjan sodan. Äskettäin hän oli ottanut käyttöön tekoälyn, jonka tuottamilla referaateilla tekstien kierrätystä oli helpompaa havainnoida. Tekstimalleja tekstin kierrätyksen tunnistukseen oli käyttänyt myös Albert Palacios vertaillessaan meksikolaisia 1600-luvun painatteita espanjalaisiin. Digitaalisia ihmistieteitä oli sanomalehtien analyysissä edistetty lisäksi Unkarissa, jossa kehitetyn tekstianalyysityökalun AVOBMAT Róbert Péter (Szegedi Tudományegyetem) mainitsi esityksessään.

Esitysten lisäksi konferenssiin kuului tietenkin kahvitaukoja ja illallisia. Näiden ansiosta selvisi, että seuraavaa konferenssia järjestävä Chloe Akers-Brewer (University of St Andrews) tekee väitöskirjaa eurooppalaisista juhlapainatteista. Tuloksia on jo esillä suomalaisittain mielenkiintoisessa artikkelissa ”Academic Circles. The Celebratory Typography of Graduation Pamphlets in Finland, 1700–1760” (Quarendo 55, 2025).

• Konfferenssimatkaaja kohtasi varhaisia sanomalehtiä vielä Edinburghin museon The Georgian House kotilavastuksessa.

Kaisa Kyläkoski on mediahistorioitsija, joka omassa konferenssiesitelmässään puhui Ruotsin kotimaanuutisten vaiheista 1600-luvulta 1700-luvun lopulle. Hän on aiemmin käsitellyt aihetta artikkelissa ”Mitä sanomalehdestä luettiin 1600-luvulla?” (Kalmistopiiri 2022) sekä väitöskirjassaan Kanssakirjoittaminen Posttidningarissa ja Inrikes Tidningarissa 1729–1791 (Jyväskylän yliopisto, 2023).