1500-luku

Omapäisen prinsessan juhlavuosi: Anna Vaasa -seminaari Torúnissa

By Anu Lahtinen | 23.10.2025

Vuonna 2025 tulee kuluneeksi neljäsataa vuotta prinsessa Anna Vaasan (1568–1625) kuolemasta. Katoliseen uskoon kasvatettu Ruotsin prinsessa, Katarina Jagellonican ja Juhana III:n tytär, kääntyi nuorena protestantiksi, mutta pysyi katolilaisen veljensä, kuningas Sigismund III:n uskollisena tukena. Sigismund oli jonkin aikaa niin Puola-Liettuan kuin Ruotsinkin hallitsija, mutta Kaarle-herttua (Kaarle IX) kaappasi vallan Ruotsissa. Valtataisteluiden seurauksena prinsessa Anna jätti Ruotsin vuonna 1598 ja eli loppuikänsä Puola-Liettuassa.

Anna Vaasa ei koskaan mennyt naimisiin, mutta oli tärkeä veljensä perheen tuki. Hän myös auttoi monia ruotsalaisia aatelisia, jotka lähtivät Kaarle-herttuan vallankaappausta pakoon. Annan protestanttisuus herätti ristiriitoja Puola-Liettuassa, mutta hän oli myös arvostettu mesenaatti, joka oli syvästi kiinnostunut muun muassa puutarhanhoidosta ja lääkekasveista. Lopullisen lepopaikkansa hän sai nykyisen Puolan Toruńissa, missä hautamuistomerkki on yhä nähtävissä yliopiston viereisessä Pyhän Marian kirkossa.

*Anna Vaasan muistomerkki Torúnissa Pyhän Marian kirkossa.*

Merkkivuoden kunniaksi Toruńissa järjestettiin kesäkuussa seminaari ”Princess Anna Vasa (1568–1625) and Women of the Late 16th – Early 17th Century”. Seminaari oli samalla osa hanketta ”North–South: Polish Language at the Edges of Europe”, jota johtaa tohtori Ewa Cybulska-Bohuszewicz. Hankkeen rahoittaa NAWA (Narodowa Agencja Wymiany Akademickiej) ja siihen osallistuu tutkijoita Puolasta, Ruotsista, Suomesta, Liettuasta ja Turkista. Tavoitteena on useissa tapaamisissa keskustella Pohjois- ja Etelä-Euroopan vuorovaikutuksesta, esimerkiksi kulttuurivaihdon, muodin, oppineisuuden ja diplomatian historiasta.

Vaikka yhteydenpitoa eri maiden välillä on ollut, tuli tässäkin seminaarissa hyvin esiin, että eri maissa tehtävä tutkimus on tärkeää tuoda yhteen. Toruńin kaksipäiväisessä seminaarissa käsiteltiin Anna Vaasan elämää ja merkitystä ja erityisesti naisten toimintamahdollisuuksia varhaismodernin ajan maailmassa. Eri maista saapuneet asiantuntijat toivat oman näkökulmansa Anna Vaasan elämään ja siihen, mitä tiedetään ylhäisten perheiden asemasta ja toiminnasta varhaismodernissa Euroopassa akselilla Ruotsi – Baltia – Puola – Turkki.

Tukholman yliopiston professori Renata Ingbrant kertoi ”keskiviikkohäistä”, joihin liittyvästä skandaalista prinsessa Anna muistetaan Ruotsissa. Anna Vaasa näet järjesti epätavallisena päivänä jumalanpalveluksen, joka osoittautuikin salaa valmistelluksi hääjuhlaksi. Kun toiselle jo kihlattu Sigrid Brahe ja Johan Gyllenstierna vihittiin avioliittoon ilman sukulaisten hyväksyntää, oli skandaali valmis. Prinsessa Anna muistetaankin Ruotsissa usein parhaiten tästä tapauksesta. Anna Vaasa kuitenkin suosi monin tavoin kulttuuria sekä vaatemuotia ja taidetta – esimerkiksi kirkkomusiikkia – ja näitä näkökulmia valaistiin eri esitelmissä. Vertailun vuoksi puheenvuoroissa esiteltiin muitakin aikakauden vaikutusvaltaisia henkilöitä sulttaanien äideistä ruotsalaisiin aatelisnaisiin.

Anna Vaasan oppineisuus tuli näkyväksi myös konkreettisesti, kun Nikolaus Kopernikuksen yliopiston kirjaston erikoislukusalissa päästiin tutustumaan Simon Syreniuksen (Szymon Syreński) herbaarioon. Teos ilmestyi 1613 ja on omistettu prinsessa Annalle, kirjoittajan mesenaatille. Herbaariota oli tutkinut erityisesti professori Dariusz Chemperek, joka esitelmöi sekä herbaariosta että yleisemmin Anna Vaasan kasvi- ja puutarhaharrastuksesta. Herbaariosta on olemassa myös erityisen kauniisti väritetty kappale, joka on ilmeisesti kuulunut prinsessalle itselleen ja jonka väliin oli liitetty erillisiä lisälehtiä kasvinäytteitä varten. Valitettavasti joku kirjaharrastaja oli myöhemmin heittänyt kasvinäytteet ”turhina” menemään, mutta kauniisti väritetty kirja on yhä olemassa ja ihailtavissa Torúnissa, Kopernikus-yliopiston erikoiskokoelmissa. Osallistujat vierailivat myös Anna Vaasan hautamuistomerkillä, jossa keskusteltiin varhaisbarokkia edustavan teoksen symboliikasta.

Prinsessa Anna Vaasan muistomerkki tuo esiin prinsessan arvostamat elämän eri puolet: vasemmalla oleva, kasveja pitelevä hahmo edustaa aktiivista maailmassa toimimista, oikealla oleva taas hengellisen elämän arvostusta.

Kaikkiaan seminaari tarjosi kiinnostavan katsauksen Anna Vaasan ja hänen aikakauden naisten elämään. Se rikastutti epäilyksettä osallistujien ymmärrystä kulttuurien välisistä yhteyksistä ja erosta Euroopan pohjois- ja eteläosissa. Puola-Liettuan historia linkittyy niin olennaisesti osaksi Ruotsin ja siten myös Suomen alueen varhaismodernia menneisyyttä, että sitä olisi ehdottomasti tärkeää käsitellä jatkossakin yhdessä. Toivottavasti tämä seminaari onkin alkua pitkäjänteiselle tutkimusyhteistyölle. Tärkeä taustatoimija seminaarissa oli Opolen yliopiston puolalainen varhaismodernin ajan keskus, Centrum Badań Epok Wczesnonowożytnych, jonka tavoitteena on tutkia Puolan kirjallisuutta ja kulttuuria suhteessa eurooppalaiseen historiaan.

Hankkeen esittely ja aiempien tapaamisten aineistoja (osin puolaksi) Facebookissa.

Anu Lahtinen on Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Helsingin yliopistossa.

Kuvat: Anu Lahtinen.

Palaa takaisin blogin etusivulle

Varhaisen uutisoinnin äärellä St Andrewsissa

By Kaisa Kyläkoski | 27.6.2025

Universal Short Title Catalogue (USTC) on St Andrewsin yliopistossa jo 25 vuotta käynnissä ollut hanke, jonka tavoitteena on luetteloida Euroopassa ja sen siirtomaissa ennen vuotta 1700 painetut tuotteet: niin kirjat, sanomalehdet kuin arkkipainatteetkin. Kustakin hankkeen vuosittaisesta kirjahistoriallisesta konferenssista on ilmestynyt kirja sarjassa Library of the Written Word (Brill) ja kahden vuoden kuluttua sellainen on odotettavissa juhannusviikolla järjestetystä 17. kokoontumisesta, jonka teemana olivat sanomalehdet ja kausijulkaisut.

Sessiot järjestettiin St. Andrewsin yliopiston vanhimman sisäpihan rakennuksessa.

Julkaisutyyppien rajojen häilyvyydestä – sekä ihmismuistin heikkoudesta – kertoi Edward Taylorin (University of Birmingham) esityksen aloittanut lainaus, jossa vuonna 1780 muisteltiin Mercurius Gallobelgicusta Englannin ensimmäisenä sanomalehtenä. Todellisuudessa nimikkeellä oli Saksan alueella painettu ainakin viittä eri latinankielistä julkaisua, joista varhaisin aloitti vuonna 1588. Ne muistuttivat jo hieman aiemmin aloitettuja saksankielisiä vuosikatsauksia (messrelationes), joille latinan kielellä tavoiteltiin laajempaa yleisöä.

Toisin kuin ajan uutiskirjeissä, jonka lyhyissä ilmaisuissa ei tyypillisesti esitetty tulkintoja, ”Mitä missä milloin” -tuotteissa edellisen puolen vuoden tai vuoden tapahtumat saivat muodon, joka muistuttaa historiankirjoitusta. Tayloria kiinnostavat itse julkaisut ja niiden latinankielisyys, kun taas Paul Arblaster (UC Louvain Saint-Louis Bruxelles) tarkasteli omassa esityksessään niiden avulla 1600-luvun alun esittämistä rauhan, tai oikeammin rauhojen, aikana. Kolmannessa esityksessä vilahtivat tutummat lähihistoriajulkaisut Theatrum Europaeum (1633–1738) ja Diarium Europaeaum (1659–1683).

Esimerkiksi Ruotsin vuoden 1595 uskonnollisesta tilanteesta kirjoitettiin seuraavana vuonna ilmestyneessä Mercurius Gallobelgicuksen osassa.

Todennäköisesti katsauksien kirjoittajat alkoivat hyödyntää sanomalehtiä, kun niitä 1600-luvun puolella alkoi ilmestyä. Ainakin niihin nojautui John Evelyn (1620–1706), joka vuonna 1670 sai Englannin hallinnolta tehtäväkseen kirjoittaa toisen Englannin–Hollannin sodan (1665–1667) historian. Jack Avery (Oxford University) oli onnistunut saamaan käsiinsä sekä Evelynin muistiinpanot että tämän hallussa olleen niteen London Gazettea. Historiankirjoituksen historian näkökulmasta oli mielenkiintoista, että Evelyn valitti tuttavalleen lähteiden runsautta ja niiden käytön työläyttä. Averyn havainto oli, että Evelyn tukeutui sanomalehtiteksteihin, mutta lähteitä kuvatessaan kirjeet ja arkistoaineistot olivat paremmin esillä.

Vaikka sanomalehtien tyyli 1600-luvulla yleisesti pyrki vaikuttamaan puolueettomalta ja luotettavalta, Natale Vacalebren (Universidad de Alcalá) analyysi Cremonan piirityksen (1648) esityksestä Milanon lehdissä osoitti, että yksipuolisen uutisoinnin tarkoitus oli vaikuttaa päätöksentekijöihin Espanjassa eli toimia siltana periferian ja keskuksen välillä. Lisäksi Vacalebre näki paikallisen kuvernöörin käyttäneen painotuotetta edistääkseen omaa uraansa Habsburgien poliittisessa kulttuurissa.

Sanomalehtien poliittinen merkitys kävi ilmi myös Tom Ottensin (Radboud Universiteit) tutkimuksesta, jossa hän oli hyödyntänyt Alankomaiden tuoretta parlamenttiasiakirjojen digitointia. Tekstihaulla oli 1700-luvun ensimmäiseltä puoliskolta löytynyt 81 valitusta sanomalehtien sisällöstä, joista 71 oli ulkomailta, erityisesti Pyhästä saksalais-roomalaisesta keisarikunnasta, Venäjältä ja Espanjasta. Sanomalehdet puolustautuivat väittäen kopioineensa tietonsa toisaalta. Vakavia seuraamuksia niille ei tullut, sillä Ottensin mukaan kaupungit arvostivat ja tukivat lehtiään.

Keskustelussa kukaan ei tuonut esiin vastaavaa muualta. Toinen mahdollisesti kansalliseksi jäänyt ilmiö oli David Coxin (University of Wolverhampton) esittelemä ilmoitustyyppi, jolla Englannin maaseutulehdissä 1700-luvun alusta 1900-luvulle asti kuitattiin julkisella anteeksipyynnöllä suhteellisen vakaviakin rikoksia kahden yksilön välillä. Ilmeisesti kalliin oikeudenkäynnin väliinjättö oli ilmoitusten tarkoituksena ja käytännön mahdollisti suhteellisen pieni yhteisö.

Suomen näkökulmasta outoja olivat myös Matteo Rossin (Università di Padova & Università Ca’ Foscari Venezia) esittelemät Italiassa vuosittain läpi 1500-luvun julkaistut ja suositut ennustepainatteet sekä näistä tehdyt parodiat. Ruotsin almanakoissahan pitäydyttiin sään ennustukseen. Italiassa ennustetut aiheet kuten sadot, komeetat ja aatelismiesten kohtalot olivat samoja kuin ajan uutiskirjeissä.

Ilmeisesti läpi Euroopan varhaisissa sanomalehdissä tavallista aineistoa olivat lainatut tai referoidut sopimukset, asetukset, määräykset yms., jotka ovat merkittäviä Arthur der Weduwenin (University of St Andrews) johtamalle ja viideksi vuodeksi rahoitetulle hankkeelle Communicating the Law in Europe, 1500–1750 (COMLAWEU). Omassa esityksessään hän käsitteli Alankomaiden 1600-luvun lehdistöä, jonka ulkomaan uutisissa uudet lait olivat suosittua sisältöä. Der Weduwen tulkitsee tekstien lähettäjien halunneen viestiä hyvästä hallinnosta ja julkaisijoiden puolestaan mielellään välittäneen luotettavaksi koettua aineistoa, josta saattoi olla myös käytännön hyötyä kauppiaille. Hänen käsityksensä oli, että sanomalehdillä oli enemmän materiaalia kuin tilaa eli julkaisu oli valinta.

Samassa hankkeessa on tutkijana Barnaby Cullen (University of St Andrews), jonka tuore väitöskirja News in the north: newspapers and other print news media in the seventeenth-century Baltic Sea region (2025) ei valitettavasti ole julkisesti luettavissa, mutta työhön perustuvia julkaisuja on toki tulossa. Esityksessään Cullen käsitteli Ruotsin Posttidningarin 1600-luvun lopun ilmoituksia, joista kolmasosa mainosti virallisia määräyksiä. Vaikka ilmoituksia on paljon, ne ovat satunnaisia ja toisinaan vasta viiveen jälkeen julkaistuja, joten Cullen tulkitsi ne kaupallisiksi.

The People’s Story Museum Edinburghissa esitti paikalliset määräykset seinään liimattuina.

Baltian lehdistön historiaa tutkiva Kaarel Vanamölder (Tallinna Ülikool) keskittyi esityksessään Riian postiyhteyksien selvään vaikutukseen kaupungin sanomalehtien sisältöön ennen ja jälkeen suuren Pohjan sodan. Äskettäin hän oli ottanut käyttöön tekoälyn, jonka tuottamilla referaateilla tekstien kierrätystä oli helpompaa havainnoida. Tekstimalleja tekstin kierrätyksen tunnistukseen oli käyttänyt myös Albert Palacios vertaillessaan meksikolaisia 1600-luvun painatteita espanjalaisiin. Digitaalisia ihmistieteitä oli sanomalehtien analyysissä edistetty lisäksi Unkarissa, jossa kehitetyn tekstianalyysityökalun AVOBMAT Róbert Péter (Szegedi Tudományegyetem) mainitsi esityksessään.

Esitysten lisäksi konferenssiin kuului tietenkin kahvitaukoja ja illallisia. Näiden ansiosta selvisi, että seuraavaa konferenssia järjestävä Chloe Akers-Brewer (University of St Andrews) tekee väitöskirjaa eurooppalaisista juhlapainatteista. Tuloksia on jo esillä suomalaisittain mielenkiintoisessa artikkelissa ”Academic Circles. The Celebratory Typography of Graduation Pamphlets in Finland, 1700–1760” (Quarendo 55, 2025).