Kategoria: Yleinen

Uuden ajan tutkimuksen verkosto ry on perustettu!

Uuden ajan tutkimuksen verkosto ry on perustettu!

Perjantaina 12.5.2023 perustettiin Uuden ajan alun tutkimuksen verkosto ry ja valittiin yhdistykselle ensimmäinen hallitus.

Hallituksen kokoonpano:

  • Puheenjohtaja: Mari Välimäki
  • Varapuheenjohtaja: Jaakko Björklund
  • Sihteeri: Sanna Raninen
  • Rahastonhoitaja: Minna Vesa
  • Tiedottaja: Saara Penttinen
  • Kesäkouluvastaava: Jenni Lares
  • Tutkimuspäivävastaava: Maria Julku
  • Blogivastaavat: Minna Hovi ja Henri Hannula
  • Jäsenvastaava: Sebastian Schiavone
  • Arkistovastaava: Ville-Pekka Kääriäinen
  • Petteri Impola
  • Varajäsenet: Tuuli Heinonen, Robin Engblom, Riikka Miettinen, Henri Hannula ja Jenni Kuuliala

Kuvassa uusi hallitus lähinä ja etänä. Kuva: Katja Tikka

Tervetuloa perustamiskokoukseen!

Tervetuloa perustamiskokoukseen!

Uuden ajan alun tutkimuksen verkostoa on sen perustamisesta (2019) lähtien vetänyt toimikunta, joka on katsonut tarpeelliseksi perustaa verkoston taustalle ja toimintaa pyörittämään yhdistyksen. Niinpä kutsumme kaikkia verkoston jäseniä ja asiasta kiinnostuneita

Uuden ajan alun tutkimuksen verkosto ry -yhdistyksen perustamiskokoukseen

Kokous järjestetään Helsingissä Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6) perjantaina 12.5. klo 16:00–18:00, sali 504. Kokoukseen voi osallistua myös etänä. Zoom-linkin kokoukseen saa pyytämällä toimikunnan puheenjohtaja Mari Välimäeltä (marivaz(at)utu.fi). Kokouksessa valitaan yhdistyksen ensimmäinen hallitus vuodelle 2023. 

Kokouksen esityslista

1. Kokouksen aloitus

2. Kokouksen järjestäytyminen: valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri ja kaksi pöytäkirjantarkastajaa, jotka toimivat tarvittaessa myös ääntenlaskijoina.

3. Esityslistan hyväksyminen

4. Yhdistyksen sääntöjen hyväksyminen

5. Yhdistyksen jäsenmaksun määrääminen

6. Yhdistyksen toiminta- ja taloussuunnitelman hyväksyminen vuodelle 2023

7. Yhdistyksen perustaminen

8. Hallituksen puheenjohtajan ja jäsenten valitseminen

9. Tilintarkastajien valitseminen

10. Kokouksen päättäminen

Yhdistyksen säännöt

Kesäkoulun Call for Papers on julkaistu!

Kesäkoulun Call for Papers on julkaistu!

Teetkö tai suunnitteletko uuden ajan alkua (n. 1500–1800) käsittelevää pro gradua? Tai ohjaatko sellaista? Uuden ajan alun tutkimuksen verkosto järjestää 18.-20.8.2023 kesäkoulun Espoon Backbyn kartanossa. Tarkoitus on tukea ja auttaa maisteriopiskelijoita aikakautta käsittelevien pro gradu-tasoisten tutkielmien kanssa. Kesäkoulu on monitieteinen, joten pääaineesi voi olla esimerkiksi historia, arkeologia, folkloristiikka, musiikintutkimus, kielet tai vastaava. Myöskään yliopistoa ei ole rajoitettu. Gradusi voi olla vasta ideatasolla tai jo pidemmälle ehtinyt. Kesäkoulun kieli on suomi.

Kesäkoulun keynote-puhujana on akatemiatutkija, dosentti Kati Kallio. Ohjelma koostuu keynote-luennosta, uuden ajan alun aineistoja ja tutkimusteemoja käsittelevistä työpajoista sekä kesäkoululaisten graduesittelyistä.

Opiskelijat valmistavat kesäkouluun n. 10–15 minuutin seminaariesityksen ja kirjallisen tiivistelmän. Osallistujille tarjotaan ruokailut ja majoitus sekä korvataan kohtuulliset matkakulut. Opintosuorituksesta voit neuvotella oman ohjaajasi ja kotiyliopistosi kanssa.

Lähetä lyhyt abstrakti gradusi aiheesta (enintään 150 sanaa) sekä lyhyt esittely itsestäsi 28.4. mennessä osoitteeseen sebastian.schiavone@uef.fi. Ilmoitamme kesäkouluun hyväksymisestä hakijoille 12.5. mennessä.

Terveisin
Uuden ajan alun tutkimuksen verkoston kesäkoulutyöryhmä
• Jenni Lares (Tampereen yliopisto)
• Sebastian Schiavone (Itä-Suomen yliopisto)
• Sanna Raninen (Uppsala universitet)
• Maria Julku (Oulun yliopisto)

Artikkelikuva: Cornelis Saftleven: Interieur
met kattenconcert, 1600-luku,
Rijksmuseum, Amsterdam.

Uuden ajan alun tutkimuksen kesäkoulu maisteriopiskelijoille 18.-20.8.2023

Uuden ajan alun tutkimuksen kesäkoulu maisteriopiskelijoille 18.-20.8.2023

Teetkö tai suunnitteletko uuden ajan alkua (n. 1500–1800) käsittelevää pro gradua? Tai ohjaatko sellaista?

Uuden ajan alun tutkimuksen verkosto järjestää 18.-20.8.2023 kesäkoulun Espoon Backbyssä. Tarkoitus on tukea ja auttaa maisteriopiskelijoita aikakautta käsittelevien pro gradu -tasoisten tutkielmien kanssa. Kesäkoulu on monitieteinen, joten pääaineesi voi olla esimerkiksi historia, arkeologia, folkloristiikka, musiikintutkimus, kielet, tai vastaava. Myöskään yliopistoa ei ole rajoitettu. Gradusi voi olla vasta ideatasolla tai jo pidemmälle ehtinyt. Kesäkoulun kieli on suomi.

Kesäkoulun ohjelma koostuu keynote-luennosta, osallistujien ideapaperien käsittelystä sekä uuden ajan alun aineistoja ja tutkimusteemoja käsittelevistä työpajoista. Osallistujille tarjotaan ruokailut ja majoitus sekä korvataan kohtuulliset matkakulut. Opintosuorituksesta voit neuvotella oman ohjaajasi ja kotiyliopistosi kanssa.

Kesäkoulun ilmoittautumisohjeet julkaistaan ja ilmoittautuminen alkaa tammi-helmikuun vaihteessa. Seuraa uuden ajan alun tutkimuksen verkoston tiedotuskanavia (https://www.uudenajanalku.fi/, FB, Twitter) ja laita päivämäärä kalenteriisi jo nyt!

Terveisin,

Uuden ajan alun tutkimuksen verkoston kesäkoulutyöryhmä

Tupakankäryä kaskisavujen maassa: Kruunun taistelu laitonta tupakkakauppaa vastaan 1600-luvun Ylä-Savossa

Tupakankäryä kaskisavujen maassa: Kruunun taistelu laitonta tupakkakauppaa vastaan 1600-luvun Ylä-Savossa

Iisalmen kesäkäräjillä 1674 leppälahtelaista Eino Einonpoika Lappeteläistä vastaan nostettiin syyte, koska hän oli maakauppakieltojen ja tupakkamonopolin vastaisesti myynyt Tuomas Paavonpoika Hassiselle ¾ kyynärää tupakkaa 16 kupariäyrin hintaan. Aluksi Lappeteläinen puolustautui sanomalla Hassisen ryöstäneen tupakan hänen pojaltaan. Sen jälkeen hän myönsi ostaneensa kahden kyynärän tupakkaerän Yrjö Martikaisen pojalta ja vieneensä sen kirkolle, mutta myymisen sijaan tupakka oli jaettu ilman maksua ”hyville ystäville”. Oikeus ei enää uskonut Lappeteläisen selityksiä, ja hänet tuomittiin kahdeksan hopeataalerin sakkoon maakaupan harjoittamisesta.

Tupakkakauppaan liittyviä oikeustapauksia löytyy Suomen alueen tuomiokirjoista 1600-luvulta yllättävän paljon. Tässä blogikirjoituksessa tarkastellaan tupakkakaupan taustoja, oikeudenkäyntitapauksia ja itse tupakkakauppiaita Iisalmen pitäjän alueella. Pitäjä kattoi 1600-luvulla koko nykyisen Ylä-Savon (ks. kartta).

Miten tupakka päätyi Savon syrjäseudulle? Vuosituhansia Amerikan alkuperäisväestön seremoniallisessa käytössä ollut tupakka levisi niin sanottujen löytöretkien jälkeen eurooppalaisten nautintoaineeksi jo 1500-luvulla. Varhaisimmat maininnat tupakasta Ruotsin valtakunnassa löytyvät vuodelta 1595. Suomessa se yleistyi erityisesti vasta Saksassa käydyssä kolmikymmenvuotisessa sodassa (1618–1648) mukana olleiden sotilaiden vaikutuksesta. Iisalmen pitäjän tuomiokirjoissa tupakka mainitaan ensi kerran vuonna 1655, jolloin sitä käytettiin maksuvälineenä eräässä hevoskaupassa.

Muiden alueiden asiakirjamaininnat ja arkeologiset kaivaukset osoittavat, että tupakkaa nautittiin pääasiassa polttamalla piippua. Ylä-Savosta ei ole mainintaa piipuista, mutta yhdessä tapauksessa puhutaan suoraan tupakan polttamisesta (rök tobak). Huomattavasti yleisempi ilmaisu, joka viittasi luultavasti myös polttamiseen, oli tupakan juominen (dricka). Esimerkiksi eräässä Iisalmen käräjien huoruusjutussa todistaja väitti, että tilan emäntä ja renki olivat rakastelun päätteeksi juoneet yhdessä nuuskatupakkaa (druckit Snufwe toback). Polttamisen ohella tupakkaa nautittiin myös pureksimalla. Iisalmessa nälänhädän aikana vuonna 1696 henkirikoksesta syytetty väitti oikeudessa uhrin kuolleen väkivaltaisen pahoinpitelemisen sijaan siihen, että hän oli ennen ”pureskellut” liikaa tupakkaa. Oikeus ei uskonut tätä, koska uhri oli kuitenkin pahoinpidelty lähes tajuttomaksi ja sidottu köysiin ennen tupakan tarjoamista. Tapaus on mielenkiintoinen, koska tupakan terveydellisiä haittoja ei vielä tunnettu esimodernilla ajalla, vaan sen uskottiin jopa edistävän terveyttä.

Tupakka oli yksi niistä merkittävistä tuontitavaroista, joista 1500-luvulta lähtien kolonialismin myötä syntynyt maailmankauppa koostui. Ruotsin valtiovalta ryhtyi merkantilismin hengessä monopolisoimaan tupakanmyyntiä terva- ja suolakaupan tavoin. Vuosina 1651–1684 tupakka oli lähes yhtäjaksoisesti niin sanottujen tupakkakomppanioiden hallussa, minkä jälkeen sen myynti varattiin kaupunkien porvareiden yksinoikeudeksi. Tätä tiukkaa sääntelyä kuitenkin rikottiin valtakunnallisesti. Monet uskoivat pääsevänsä tupakkakaupassa pienellä pääomalla rahan ja kaupankäynnin makuun.

Kartta. Iisalmen pitäjä ja sen kauppapiiriin kuuluneet kaupungit 1600-luvulla.

Iisalmessa kruunun etuja vahtivat 1600-luvulla nimismies, Kuopion pitäjän kanssa jaettu vouti, maaviskaali, lautamiehet ja joukko muissa alemmissa vastuuviroissa olleita henkilöitä. Maakaupan eli talonpoikien keskinäisen kaupankäynnin valvonta oli heikkoa. Tässä suhteessa Iisalmi ei edustanut mitään erityisaluetta, vaan samanlaista sormien välistä katsomista tehtiin ympäri Ruotsin valtakuntaa. Iisalmessa maakauppaan puututtiin lähinnä silloin, kun joku ulkopaikkakuntalainen eksyi harjoittamaan kiertokauppaa pitäjän sisällä. Sen sijaan tupakkakaupan monopolia valvottiin jo tarkemmin, joskin usein hyvin laihoin tuloksin. Tiukempi valvonta tupakkakaupassa johtui ehkä siitä, että maalaki ja säädökset antoivat jotain pelivaraa siinä, miten talonpojat saivat käydä kauppaa itsetuottamillaan hyödykkeillä. Tupakka oli puhdasta tuontitavaraa, joten sen myyjät rikkoivat siten räikeämmin kaupunkien porvareiden etuoikeuksia.

Oikeuden ja kruunun ongelmana Iisalmessa oli se, että lähes jokaisessa tupakkakauppaa koskevassa jutussa itse myyjää ei saatu käräjille. Esimerkiksi Mikael Kiiskinen jätti kolme kertaa saapumatta oikeuteen vastaamaan maaviskaali Johan Hoffrenin haasteeseen. Ei ole ihme, että Kiiskinen pakoili oikeutta, sillä häneltä oli takavarikoitu peräti 52 naulaa (noin 22 kilogrammaa) tupakkaa. Kiiskinen määrättiin maksamaan sakkoa 20 hopeaäyriä naulalta. Haastelaiminlyönneistä annetut sakot mukaan lukien korvausten kokonaissumma nousi 34 ¾ hopeataalerin. Summalla olisi saanut ostettua Iisalmessa jo keskimääräistä paremman maatilan.

Maaviskaali Johan Hoffren, kirkkoherran poika, kunnostautui Ylä-Savon tupakkakaupan kitkemisessä. Vuonna 1692 hän takavarikoi 11 ½ leiviskää tupakkaa pitäjässä kulkeneilta oululaisilta Johan Kerstinalta ja Henrich Pintarilta. Uutteruudestaan huolimatta – tai siitä johtuen – hänellä oli myös vihamiehiä. Nimismies Samuel Cajanus kertoi kesäkäräjillä 1692 haastaneensa maaviskaalin käskystä jyngänniemeläisen Olavi Ryynäsen oikeuteen. Ryynänen oli jäänyt kiinni tullessaan Nevanlinnasta tupakkakuorman kanssa. Nimismies väitti maaviskaalin kuitenkin sovitelleen asian oikeuden ulkopuolella lautamies Juho Kähkösen välityksellä. Ryynänen oli luvannut sovitteluksi härän ja 15 kuparitaaleria. Hoffren ei ollut vastaamassa syytöksiin, joten oikeus ei voinut muuta kuin kirjata syytteet ylös. Asiaan ei enää palattu käräjillä.

Nuoria ja tilattomia – keitä syrjäseudun tupakkakauppiaat olivat?

Iisalmen talvikäräjillä 1685 sotasaarnaaja Joseph Biörnburger ilmoitti pielavetisen Juho Juhonpoika Niskasen saaneen sakot Lappeenrannan markkinoilla tapahtuneesta tupakkakaupasta. Niskanen ei ollut pystynyt maksamaan sakkojaan, jolloin Biörnburger oli toiminut takuumiehenä maksaen 18 hopeataalerin sakot. Kaukaa takuurahoja perimään saapuneen sotasaarnaajan pettymykseksi Niskanen ei ollut saapunut käräjille. Biörnburger anoi oikeudelta, että takuusumma perittäisiin Juho Rytköseltä. Rytkönen ei halunnut maksumieheksi, vaikka hän oli yhdessä Niskasen kanssa saanut takavarikoidut tupakat Viipurin pormestari Jonas Nilssonin pojalta Erlandilta. Oikeus vapautti Rytkösen syytteistä, ja vouti määrättiin ulosmittaamaan rahat Niskaselta. Seuraavilla käräjillä syytettynä olleen Juho Juhonpoika Niskasen isä saapui oikeuteen valittaen poikansa kohtaloa. Hän kertoi, kuinka pielavetisistä talonpojista koostunut venekunta oli hankkinut tupakat kaikkien nautittavaksi, mutta kun hänen poikansa oli jäänyt kiinni, niin muut olivat raukkamaisesti yöllä lähteneet soutaen karkuun jättäen hänen poikansa oman onnensa nojaan. Niskanen oli maksanut takuusumman takaisin, ja oikeus katsoi kohtuulliseksi, että takuusumma jaetaan kaikkien venekuntaan kuuluneiden kesken.

Lähes kaikista tupakkakauppaa koskevista jutuista käy ilmi, että yläsavolaiset tupakkakauppiaat olivat usein nuorempia talollisten poikia, vaikka taustajoukoissa saattoi olla myös isäntiä. Esimerkiksi kalliojärveläinen Heikki Kärkkäinen haastettiin vuonna 1698 kesäkäräjille, koska hänen tiedettiin pakottaneen vaaraslahtelaisen Heikki Räisäsen poikapuolen Juho Kärkkäisen myymään tupakkaa rukouspäivänä jumalanpalveluksen jälkeen. Muun muassa historioitsija Jukka Kokkonen on tehnyt saman havainnon siitä, että tupakkakauppaa harjoittivat usein irtolaiset ja rengit sosiaalisen nousun toivossa. Pielisjärven käräjillä 1672 iisalmelaista irtolaisrenki Kaapo Martikaista syytettiin tupakkakaupasta. Hän oli tuonut mukanaan 14 naulaa (noin kuusi kilogrammaa) tupakkaa harjoittaakseen sillä maakauppaa. Martikaisen tiedettiin liikkuneen Rautavaaran alueella Yläluostan ja Puumalan kylissä myyden muutamia kyynäriä erästään. Martikainen harjoitti tupakalla ostokauppaa saaden vastineeksi 25 oravannahkaa, 5 vasikannahkaa, 7 jäniksennahkaa ja 4 ilveksen koipinahkaa. Tupakka ja tavarat takavarikoitiin, minkä lisäksi Martikainen sai kahdeksan hopeataalerin sakot. Vastaavasti renki Erkki Puhakkaa syytettiin Pielisjärven käräjillä tupakan myymisestä Iisalmessa ja Sotkamossa. Erään oikeustapauksen perusteella myös lappeteläinen irtolaismies Matti Poikonen tunnettiin tupakanmyyjänä.

Ote Iisalmen tuomiokirjojen yhdestä oikeustapauksesta (KA, Pien-Savon tuomiokunta, Iisalmen kesäkäräjät 1685). Kuvasta näkee, kuinka Kansallisarkiston vuonna 2022 aloittama uudelleendigitointi on parantanut luettavuutta huomattavasti verrattuna aiempiin mikrofilmidigitointeihin.

Tullivapaa Nevanlinna – piikki viipurilaisten porvarien lihassa

Iisalmen tuomiokirjoissa on monta mainintaa siitä, että yläsavolaiset olivat merkantilistisia rajoituksia rikkoen käyneet kauppaa aina Nevanlinnassa (Nyen, Nyenskans) asti. Tämä linnoituskaupunki perustetiin 1630-luvulla Neva- ja Ohtajokien yhtymäkohtaan nykyisen Pietarin paikalle, ja se hävitettiin vuonna 1703 suuressa Pohjan sodassa. Kaupungista piti tulla Venäjän-kaupan keskus, minkä vuoksi se nautti erillisiä tullivapauksia. Tämän seurauksena kaupunki houkutteli kävijöitä hyvinkin kaukaa, etenkin Viipurin kauppapiirin alueelta.

Erityisesti Nevanlinna oli uhka viipurilaisille tupakkakauppiaille, koska se sijaitsi tupakanmyynnin monopolialueen ulkopuolella. Iisalmen käräjillä vuonna 1692 maaviskaali Johan Hoffren syytti ollikkalaisen Heikki Martikaisen matkustavan joskus parikin kertaa vuodessa Iisalmen ja Nevanlinnan väliä. Martikaisen huhuttiin vieneen voita ja turkiksia Nevanlinnaan tuoden takaisin suuria eriä tupakkaa. Maaviskaali valitti oikeudelle, ettei saanut asiassa apua paikallisilta talonpojilta, eikä hän edes uskaltanut mennä vierailemaan heidän luokseen, koska nämä uhkailivat hänen hengellään. Maaviskaali oli onnistunut takavarikoimaan yli 10 tynnyrin (noin 1063 kilogrammaa) voikuormasta vain parin leiviskän (17 kilogrammaa) erän. Martikainen oli kuitenkin omankädenoikeutta harjoittaen murtautunut aittaan ja ottanut voin takaisin. Katumapäälle tullut Martikainen oli tarjonnut sovitteluna murtovarkaudestaan ja maakaupastaan rahaa sekä voita. Oikeudessa Martikainen piti maaviskaalin puheita liioitteluna, mutta möläytti ohi suunsa, että pappilan torppari Matti Toppinen oli myynyt hänelle hädänalaisena leiviskän voita. Tämä riitti siihen, että hänet tuomittiin maakaupasta 40 markan sakkoon. Hän sai myös 40 markan sakot sekä takavarikoidun voin omavaltaisesta viemisestä että perättömistä syytöksistä esivaltaa kohtaan. Martikaisen sakkojen kokonaissumma, 120 markkaa, oli ajan mittapuussa merkittävä, sillä murhatapauksissakin sukujen väliset veri- eli sovittelurahat jäivät yleensä 100 markkaan.

Löytyy myös muita esimerkkejä, joiden perusteella tupakan rahtaaminen Nevanlinnasta näyttää olleen säännöllistä toimintaa. Esimerkiksi kesäkäräjillä 1693 käsiteltiin siveystapausta, jossa irtolaisnainen Marketta Pietikäinen oli tullut raskaaksi, kun Nevanlinnasta tupakkakuorman kanssa palaava pyhäjärveläinen Juho Parviainen oli maannut hänen kanssaan. Niemisjärvellä asunut Pekka Saksa sanoi tuntevansa miehen ja oli nähnyt tämän useammankin kerran tekevän vastaavan ”tupakkamatkan” Nevanlinnaan.

Mistä tupakkakauppaa koskevat tapaukset kertovat?

Muun valtakunnan tavoin Iisalmen pitäjässä harjoitettiin paljon laitonta tupakkakauppaa. Ylä-Savossa siihen kannustivat erityisesti välimatkat kaupunkeihin ja itärajan läheisyys. Muuhun maakauppaan verrattuna tupakkakauppaa valvottiin tiukemmin, joskin laihoin tuloksin. Viipurilaisten porvarien ongelmaksi muodostui tullivapaa Nevanlinna, joka houkutteli tupakkakauppiaita jopa Iisalmesta saakka. Aktiivinen maakauppa ja varsinkin tupakkakaupan harjoittaminen sosiaalisen nousun toivossa kuvastavat sitä, kuinka ajan yleisestä merkantilistisesta hengestä huolimatta vaihdanta ja kaupankäynti olivat tärkeä osa talonpoikien elämää. Tämänkaltaiset ilmiöt kuvastavat myös hyvin, kuinka paljon kapitalistisen järjestelmän piirteitä on nähtävissä jo uuden ajan alussa, vaikka ne tuolloin rikkoivatkin aikakauden ihanteita ja kruunun asettamia sääntöjä.

Ville-Pekka Kääriäinen

Kirjoittaja on FM ja toimii väitöskirjatutkijana Helsingin yliopistossa. Väitöskirjatutkimus käsittelee valtionmuodostuksen etenemistä Iisalmen pitäjän (Ylä-Savo) alueella vuosina 1639–1699. Väitöskirjan ohessa Kääriäinen valmistelee kahta artikkelia Ylä-Savon alueen kaupankäynnistä ja maariidoista Jyväskylän yliopiston hankkeessa ”Ylä-Savon asutus ja elämisen ehdot, noin 1500–1900”. Hankkeen artikkelikokoelma julkaistaan alustavasti syksyllä 2023.

Artikkelikuva:

David Teniers – Boors drinking and smoking in an inn. (1645). Wikimedia Commons, the free media repository. Noudettu 20.9.2022 osoitteesta: https://commons.wikimedia.org/w/index.php?title=File:David_Teniers_-_Boors_drinking_and_smoking_in_an_inn.jpg&oldid=617950576.

Karttalähde:

Jutikkala, Eino (1949). Suomen historian kartasto. Porvoo: Söderström.

Lähteet:

KA. Kajaanin vapaaherrakunnan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat (1651–1680)

KA. Pien-Savon tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat (1681–1699)

Aalto, Ilari & Mattila, Elina. (2019). ”Tupakkaa ja muita pientarvikkeita”: 1600-luvun liitupiippukokonaisuus turkulaisen krouvitoiminnan ilmentäjänä [”Tobacco and other smallware” – A 17th century clay tobacco pipe assemblage representing tavern operation in Turku]. 61–75. SKAS 2019:1.

Halila, Aimo & J. W. Ruuth (1974). Viipurin kaupungin historia. 2. osa (1617–1710). Helsinki: Torkkelin säätiö.

Kokkonen, Jukka (2002). Rajaseutu liikkeessä: Kainuun ja Pielisen Karjalan asukkaiden kontaktit Venäjän Karjalaan kreivin ajasta sarkasotaan (1650–1712). Bibliotheca historica, 79. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Kääriäinen, Ville-Pekka. Tervaa, voita, viljaa ja haukia: Ylä-Savon kaupankäynti 1638–1702. Julkaisematon käsikirjoitus.

Saloheimo, Veijo (1990). Savon historia. 2:2, Savo suurvallan valjaissa 1617–1721. Kuopio: Savon säätiö.

Toivanen, Pekka (1979). Lappeenrannan kaupungin historia. 1, 1649–1743. Lappeenranta: Saimaan kirjapaino Oy.

Tutkimuspäivien 2022 ohjelma

Tutkimuspäivien 2022 ohjelma

HUOM! Etänä voi seurata keynoteja, paneelikeskusteluja sekä torstaina 28.4. sessioita 1A & 2A ja perjantaina 29.4. sessioita 3B, 4B & 5B. Linkki lähetetään ilmoittautuneille.

1500- ja 1600-lukujen tutkimuspäivät 28.-29.4.2022, Tampereen yliopisto,

Pinni B-rakennus (Kanslerinrinne 1) keskustakampuksella. Tilat: Pinni B1100; Pinni B1097; Pinni B1096; Pinni B3111. Kahvitarjoilut: Pinni B, 1. krs. aulatila.

torstai 28.4.2022

10.30 Tutkimuspäivien avaus (Pinni B1100)

10.45–11.45 Keynote 1: Sonja Hukantaival (Turun yliopisto): Rohkeasti kynnyksen yli? Rajojen ylittämisestä taikuudessa ja tutkimuksessa (Pinni B1100)

11.45–13.00 Lounas: yliopistoravintola Minerva, Pinni B 2. krs.

13.00–14.30 Päällekkäissessiot 1:

  • 1A (pj Mari Välimäki) Pinni B1100

Joanna Veinio: Vaakunoita, lintuja ja ratsumiehiä – uuden ajan alun lasimaalauksista

Toni Simanainen: Olaus Magnus ja merihirviöt: 1500-luvun maantieteelliset kuvat hermeneutiikan valossa

Anna Repo: Ruoka, luokka ja affektit 1500-luvun lopun italialaisissa genremaalauksissa

  • 1B (pj Jenni Lares) Pinni B1096

Maria Lahtinen-Kaislaniemi: Pohjois-Pohjanmaan Suutarinniemen viimeinen metsästäjä-keräilijä

Hanna Kivikero: Kaupankäynti vesieläintuotteilla uuden ajan alussa – kauppatavaran tutkimisen problematiikkaa

Sara Itkonen: Perhe, nälkä ja uusi aika. Selviytyminen 1690-luvun ja 1860-luvun nälänhädistä elinkiertoteorian valossa

14.30–14.45 Kahvitauko (Pinni B, 1. krs. aulatila)

14.45–16.15 Päällekkäissessiot 2:

  • 2 A (pj Riikka Miettinen) Pinni B1100

Ville-Pekka Kääriäinen: Määrällisen ja laadullisen tutkimuksen välissä: tietokanta Iisalmen pitäjän tuomiokirjoista 1639–1699

Johanna Kuokkala: Klas Kristersson (Horn) käskynhaltijana 1500-luvun Viipurissa

Petteri Impola: Kaupunginkirjurit 1600-luvun Ruotsissa

  • 2 B (pj Jenni Kuuliala) Pinni B1096

Saila Leskinen: ”Måladt är af Anno 1633” – Siuntion alttarilaitteen jäljillä

Miia Kuha: Pappissäädyn naiset: pappien vaimot ja lesket luterilaisissa paikallisyhteisöissä (1650–1710)

Marika Räsänen: Erään salvan biografia eli kuinka voiteesta tuli reliikki

  • 2 C (pj Ella Viitaniemi) Pinni B3111

Tommi Alho & Maija Kallinen: Lähdeviitteen lähteillä. Tieteellinen viittaaminen Turun akatemian väitöskirjoissa (1640–1713)

Robin Engblom: Åboprofessorernas sociala förbindelser i Östersjöregionen under stormaktstiden

Kaisa Kyläkoski: Kotimaan uutisointi 1600-luvun lopun Posttidningarissa

16.15–16.45 Kahvitauko ja verkostoitumista (Pinni B, 1. krs. aulatila)

16.45–17.00 Uuden ajan alun tutkimuksen verkoston esittely (Pinni B1100)

17.00–18.00 Keskustelupaneeli I: Ajallinen ylirajaisuus historiassa. Osallistujat: Jenni Kuuliala (pj), Sari Kivistö, Marika Räsänen, Tua Korhonen. (Pinni B1100, hybridi)

n. klo 18 alk. Uuden ajan alun tutkimuksen verkoston toimikunnan kokous. (Pinni B1100)

klo 19 alk. Illallinen ja illanvietto: Ravintola Telakan 2. kerros (Tullikamarin aukio 3). Vegaanibuffet (tilattavissa myös omakustanteisesti muuta ravintolan menusta); ohjelma tba.

perjantai 29.4.2022

9.15–10.45 Päällekkäissessiot 3:

  • 3A (pj Raisa Maria Toivo) Pinni B3111

Tiina Miettinen: Suurmieselämänkertoja ja biofiktiota. Otteita henkilöhistoriasta 1700-luvulta 1900-luvulle

Mari Välimäki: Henkilöhistoriallinen tutkimus ja sen julkaiseminen Suomessa 1950-luvulta nykypäivään

Ulla Koskinen: Arvid Tawast populaarin ja tieteellisen rajoilla

  • 3 B (pj Petteri Impola) Pinni B1097

Mari-Liisa Varila & Matti Peikola: Early Modern Graphic Literacies: tiedon visualisointia uuden ajan alun Englannissa

Henri Hannula & Otso Kortekangas: Diplomacy of an Empire – Alternative Agents in Seventeenth-Century Sweden – Legatio-journaalin numeron esittely

Marko Nenonen: Kaksi näkökohtaa ylirajaisen käsitteestä tutkimuksen metodologiana

10.45–11.00 Kahvitauko (Pinni B, 1. krs. aulatila)

11.00–12.00 Keskustelupaneeli II: Tieteiden ja yleisöjen väliset historiakeskustelut. Osallistujat: Jenni Lares (pj), Ilari Aalto, Susanna Niiranen, Tiina Miettinen, Sanna Raninen. (Pinni B1097)

12.00–13.00 Lounas: yliopistoravintola Minerva, Pinni B 2. krs

13.00–14.30 Päällekkäissessiot 4:

  • 4 A (pj Lauri Uusitalo) Pinni B3111

Sebastian Schiavone: Ruotsin kruunun ja skotlantilaisten sotilasyrittäjien väliset verkostot vanhemmalla Vaasa-kaudella

Jaakko Björklund: Pohjoiset sotilasverkostot: ulkomaisten joukkojen värväysverkostojen rakentaminen Ruotsin ja Länsi-Euroopan välillä 1600-luvun alussa

Päivi Maaranen: Osmundrautaa Ossmundbyn kylästä? Raaseporin Lövkärrin raudankäsittelypaikka arkeologisten havaintojen ja historiallisten tietojen näkökulmasta

  • 4 B (pj Miia Kuha) Pinni B1097, hybridi

Miikkael Halonen: Exultatio spiritualis pro organicis – Affektien ja musiikillisen retoriikan tarkastelua Michael Praetoriuksen latinankielisissä kirjoituksissa ja urkukoraaleissa

Sanna Raninen & Eeva-Liisa Bastman: Kuoleman kokemuksen kuvaaminen 1600-luvun kirkkolauluissa

Marko Lamberg: 1600-luvun painajaiset – Tuomiokirjat varhaismodernin unimaailman kuvastajina

14.30–15.30 Keynote 2: Raisa Maria Toivo (Tampereen yliopisto): Tosia kokemuksia epätodesta: Kokemuksen ja eletyn uskon historia varhaismodernia tyrkkivänä lähestymistapana (Pinni B1097)

15.30–15.45 Kahvitauko (Pinni B, 1. krs. aulatila)

15.45–17.15 Päällekkäissessiot 5:

  • 5 A (pj Tiina Miettinen) Pinni B3111

Minna Hagman: Tanssin koomisuus Molièren komedia-baleteissa

Rose-Marie Peake & Moona Kinnunen: Jeesuksen queer polymorfisuus varhaiskristillisissä teksteissä ja uuden ajan alun mystiikassa

Minna Hovi: Luutisti Blancrocher ja hovinarri Mathurine – tutkimusparadigmojen erottamat

  • 5 B (pj Mari Välimäki) Pinni B1097

Riikka Tevali: 1500-luvun hylyt aikakautensa edustajina

Maria Julku: Kruunun ja käskynhaltijoiden vallankäyttö – henkilökeskeisen tutkimuksen ja niukan lähdeaineiston haasteista eli mitä käteen jäi

Tapio Salminen: Viabundus Suomi 1350–1650 – Suomen keskiajan ja uuden ajan alun liikennereittien avoin paikkatietokanta ja digitaalinen kartasto

n. klo 17.15 Tutkimuspäivien lopetus (Pinni B1097)

Vapaamuotoinen ’’post-seminaari’’ halukkaiden kera, paikka tba

Arkeologisia näkökulmia uuden ajan alun kylien elämään

Arkeologisia näkökulmia uuden ajan alun kylien elämään

Uuden ajan alussa suurin osa Suomen alueen väestöstä asui maaseudun kylissä, joten useimpien ihmisten jokapäiväinen elämä oli vahvasti keskittynyt niihin. Jos halutaan tutkia arkielämän eri puolia 1500–1600-luvuilla, maaseutu asukkaineen ansaitseekin keskeisen paikan tutkimuksessa. Lähdeaineiston suhteellinen yksipuolisuus myöhempiin aikoihin verrattuna on kuitenkin pitkään asettanut rajoja tutkimusmahdollisuuksille. Etenkin 1500-luvun osalta maaseudun kirjalliset lähteet ovat yleensä verotukseen liittyviä listauksia tai niukkasanaisia sakkoluetteloita, jotka tarjoavat niukasti mahdollisuuksia tarkastella kylien arkielämään.

Uuden ajan alun kyliin liittyvä tutkimusaineisto on kuitenkin monipuolistunut 2000-luvulla, sillä etenkin Etelä-Suomessa useita 1500–1600-luvuilla asuttuja kyliä on tutkittu arkeologisesti. Kaivaukset ovat tuoneet päivänvaloon runsaasti esineitä ja rakennuksia, jotka yhdistettynä kirjallisiin lähteisiin tarjoavat uusia mahdollisuuksia aikakauden maaseudun tutkimukselle. Hyvä esimerkki kylästä, jossa arkeologiset ja kirjalliset lähteet täydentävät kiinnostavalla tavalla toisiaan, on nykyään Espoossa sijaitseva, historiallisesti Helsingin pitäjään kuulunut Mäkkylä.

Arkeologisten tutkimusten perusteella ensimmäiset tilat perustettiin Mäkkylään viimeistään 1200-luvun alussa, mutta kirjallisissa lähteissä kylä esiintyy ensimmäisen kerran vasta 1500-luvun veroluetteloissa. Mäkkylässä oli 1500-luvun puolivälissä viisi tilaa, joiden omistajat eivät vuonna 1571 kannetun hopeaveron perusteella olleet erityisen varakkaita: vain yhden talonpojan omaisuuden arvo ylitti Helsingin pitäjän keskiarvon loppujen jäädessä kauas hänen taakseen – yksi talonpojista oli jopa merkitty erikseen köyhäksi (KA 3324).

Kaivausten perusteella kylän aineellinen kulttuuri ei kuitenkaan 1500-luvulla poikennut huomattavasti vauraampien kylien aineistoista, vaikka talonpoikien varallisuus jäi vaatimattomaksi. Mäkkylän talonpojat käyttivät samanlaisia Euroopassa valmistettuja tuontiastioita kuin muissakin Uudellamaalla kaivetuissa kylissä käytettiin, ja kylän esineistössä arkipäivää olivat myös esimerkiksi pronssipadat ja erilaiset metalleista valmistetut vaatteiden helat ja soljet. Selvästi tällaiset esineet kuuluivat 1500-luvulla talonpoikien arkipäivään Uudenmaan rannikkoseudulla heidän varallisuudestaan riippumatta.

Kuva 2. Mäkkylän 1500-luvun lopun löytöihin kuuluu myös vyönhela, jolle tunnetaan vastine Amsterdamista. T. Heinonen.

On mahdollista, että osa Mäkkylän asukkaista vietti niukempaa elämää kuin toiset, sillä vaikka kaivausaineistosta ei voidakaan havaita selkeitä eroja tilojen aineellisen kulttuurin välillä, kylän kaikkia tiloja ei ole tutkittu. Kirjallisten lähteiden perusteella nekin kyläläiset, joiden omaisuus jäi vaatimattomaksi, olivat kuitenkin aktiivisesti mukana pitäjän elämässä: Siffred Persson, jolla oli hallussaan kylän pienin tila ja jonka omaisuuden arvo jäi vuonna 1571 kylän toiseksi niukimmaksi, toimi lautamiehenä. Pelkästään varakkuuden perusteella onkin haastava arvioida talonpoikien sosiaalista asemaa – ovat kyseessä sitten arkeologisessa aineistossa näkyvät tuontiesineet tai veroluetteloiden tiedot.

Vaikka kyläläisten sosiaalisessa asemassa ja varakkuudessa oli eroja, kohtasivat Mäkkylän asukkaat vuonna 1577 tragedian, joka vaikutti kaikkiin kyläläisiin heidän asemastaan riippumatta. Helmikuussa 1577 venäläisjoukot tekivät ryöstöretken Uudenmaan rannikolle ja aiheuttivat suurta tuhoa myös monessa Helsingin pitäjän kylässä (KA 161). Mäkkylä kuului pahimmin kärsineiden kylien joukkoon, ja suurten aineellisten menetysten lisäksi venäläiset veivät mukanaan 22 kyläläistä. Pienessä kylässä, jossa oli vain viisi tilaa, tämä on tarkoittanut suurta osaa asukkaista.

Venäläisten joukkojen ryöstöretki oli Mäkkylän asukkaille valtava isku, mutta se ei kuitenkaan autioittanut kylää. Tilat säilyivät asuttuina, ja rakennuksia korjattiin tai rakennettiin uudestaan vuosisadan lopussa. Eri tilat selvisivät kuitenkin vaihtelevasti tuhoista, ja köyhimmille tiloille toipuminen osoittautui kaikista haastavimmaksi. Kaksi tiloista, jotka olivat hopeaveroluettelossa kuuluneet kylän köyhimpiin, menetti venäläisten hyökkäyksen jälkeen veronmaksukykynsä kokonaan ja joutuivat kruunulle. Vaikka varallisuuserot eivät välttämättä näkyneet selkeästi kylien arkipäiväisessä esinekulttuurissa tai kyläläisten sosiaalisissa verkostoissa, varakkuus toi selvästi mukanaan paremmat valmiudet selviytyä poikkeustilanteista.

Kuva 3. Mäkkylän menetykset listattiin luetteloon venäläisten hävittämistä tiloista. Kansallisarkisto.

Vaikka osa Mäkkylän tiloista selvisi vuoden 1577 hävityksestä, kirjalliset lähteet osoittavat, että vuosisadan loppu oli niillekin vaikeaa aikaa, ja tiloilla oli jatkuvasti vaikeuksia selvitä veroistaan. Kylän aineellisessa kulttuurissa 1500-luvun viimeiset vuosikymmenet eivät kuitenkaan näyttäydy samalla tavalla niukkana aikana. Päinvastoin, samaan aikaan kun veroista selviäminen teki talonpojille tiukkaa, hankittiin kylään lasi-ikkunoita, Keski-Euroopassa valmistettuja keramiikka-astioita ja lasipikareita sekä tuontikankaita. Taloudellisista vaikeuksista huolimatta talonpojat katsoivat tällaisten esineiden hankkimisen olevan mahdollista ja niin tärkeää, että niihin kannatti investoida.

Kruunu läänitti haltuunsa päätyneet Mäkkylän tilat 1580-luvulla Helsingin pormestari Hans Olssonille maksuna veloista. Muut kylän tilat olivat menettäneet veronmaksukykynsä 1600-luvun alkuun mennessä, ja Hans Olsson näki tässä mahdollisuutensa: vuoteen 1606 mennessä hän hankki loputkin tilat itselleen ja perusti lopulta alueelle kartanon (KA 3528, 192). Lähteet eivät kerro, mitä talonpojille tapahtui tämän jälkeen, mutta ilmeisesti he lähtivät kylästä, sillä alueelta tunnetaan myöhemmin kartanon asukkaiden lisäksi vain yksi lampuoti.

Mäkkylä on hyvä esimerkki siitä, kuinka uuden ajan alussa veroluettelot ja aineellinen kulttuuri voivat kertoa erilaista tarinaa talonpoikien varallisuudesta. Vaikka tilat selvästi kamppailivat veronmaksukykynsä rajoilla läpi 1500-luvun lopun, he pystyivät samaan aikaan silti investoimaan rakennuksiinsa ja esineisiin. Veroluetteloissa näkyvä köyhyys ei välttämättä ollutkaan aina sama asia kuin aineellinen niukkuus arkipäivässä.

Jos Mäkkylän viimeisiä vuosikymmeniä talonpoikaiskylänä tarkastellaan vain kirjallisten lähteiden valossa, näyttävät kylän vaiheet johtavan venäläisten hyökkäyksestä köyhtymisen kautta kohti väistämätöntä kohtaloa kartanon maina. Arkeologinen aineisto kuitenkin osoittaa, että talonpojat eivät itse luultavasti kokeneet elämäänsä väistämättömänä köyhtymisen kierteenä, vaan he uudelleenrakensivat kyläänsä, paransivat rakennuksia esimerkiksi lasi-ikkunoilla ja hankkivat monipuolisia uusia esineitä. Kun arkeologinen aineisto yhdistetään historiallisiin lähteisiin, tuloksena ei olekaan pelkästään aiempaa hienommin kuvitettu menneisyys, vaan uusia näkökulmia ihmisiin ja heidän toimintaansa.

Tuuli Heinonen

Kirjoittaja on keskiajan ja uuden ajan alun maaseutuun erikoistunut arkeologi, FT, joka työskentelee Helsingin yliopistolla yliopisto-opettajana. Twitterissä @tuulith

Lähteet:

Kansallisarkisto, Voudintilit, yleisiä asiakirjoja 161, Luettelo venäläisten ryöstämistä veroista ja tiloista Uudellamaalla.

Kansallisarkisto, Voudintilit, Uudenmaan voutikuntien tilejä 3324, Porvoon läänin hopeaveroluettelo 1571-1571.

Kansallisarkisto, Voudintilit, Uudenmaan voutikuntien tilejä 3528, Porvoon läänin tilikirja 1606.

Heinonen, Tuuli 2021. The Social and Material World of Medieval and Early Modern (c. 1200–1650) Villages in Southern Finland. Archaeologia Medii Aevi Finlandiae XXVIII. Suomen keskiajan arkeologian seura, Turku.

Tuuli Heinosen väitöskirja The Social and Material World of Medieval and Early Modern (c. 1200–1650) Villages in Southern Finland on luettavissa täältä

Kuvat:

Kuva 1. Vanhimmalla Mäkkylän aluetta kuvaavalla kartalla vuodelta 1699 kylää ei enää näy, vaan Mäkkylässä sijaitsee ainoastaan kartano. Vanha kylätontti jää sen itäpuolelle Mäckylä-tekstin kohdalle. Kansallisarkisto.

Kuva 2. Mäkkylän 1500-luvun lopun löytöihin kuuluu myös vyönhela, jolle tunnetaan vastine Amsterdamista. T. Heinonen.

Kuva 3. Mäkkylän menetykset listattiin luetteloon venäläisten hävittämistä tiloista. Kansallisarkisto.

Tutkimuspäivien 2022 ohjelma/alustava aikataulu

Tutkimuspäivien 2022 ohjelma/alustava aikataulu

1500- ja 1600-lukujen tutkimuspäivät 27.-28.1.2022,

Tampereen yliopisto, Pinni B-rakennus (Kanslerinrinne 1) keskustakampuksella.

Tilat: Pinni B1097, 1. krs.; Ryhmätyötila B3110, 3 krs.; kahvit ym.: Pinni B, 1. krs. aulatila.

Ilmoittaudu tällä lomakkeella (sekä puhujat että osallistujat)

torstai 27.1.2022
10.30 Tutkimuspäivien avaus (Pinni B1097)

10.45–11.45 Keynote 1: Sonja Hukantaival (Turun yliopisto): Rohkeasti kynnyksen yli? Rajojen ylittämisestä taikuudessa ja tutkimuksessa (Pinni B1097)

11.45–13.00 Lounas: yliopistoravintola Minerva, Pinni B 2. krs.

13.00–14.30 Päällekkäissessiot 1:

1A

  • Hanna Kivikero: Kaupankäynti vesieläintuotteilla uuden ajan alussa – kauppatavaran tutkimisen problematiikkaa
  • Joanna Veinio: Vaakunoita, lintuja ja ratsumiehiä – uuden ajan alun lasimaalauksista
  • Tomi Simanainen: Olaus Magnus ja merihirviöt: 1500-luvun maantieteelliset kuvat hermeneutiikan valossa

1B

  • Sara Itkonen: Perhe, nälkä ja uusi aika. Selviytyminen 1690-luvun ja 1860-luvun nälänhädistä elinkiertoteorian valossa
  • Maria Lahtinen-Kaislaniemi: Pohjois-Pohjanmaan Suutarinniemen viimeinen metsästäjä-keräilijä
  • Riikka Miettinen & Jenni Kuuliala: Lived Religion and the Changing Meaning(s) of Disability from the Late Middle Ages to the Industrial Revolution – hankkeen esittely

14.30–14.45 Kahvitauko (Pinni B, 1. krs. aulatila)

14.45–16.15 Päällekkäissessiot 2:

2A

  • Ville-Pekka Kääriäinen: Määrällisen ja laadullisen tutkimuksen välissä: tietokanta Iisalmen pitäjän tuomiokirjoista 1639–1699
  • Johanna Kuokkala: Klas Kristersson (Horn) käskynhaltijana 1500-luvun Viipurissa
  • Petteri Impola: Kaupunginkirjurit 1600-luvun Ruotsissa

2B

  • Saila Leskinen: ”Måladt är af Anno 1633” – Siuntion alttarilaitteen jäljillä
  • Miia Kuha: Pappissäädyn naiset: pappien vaimot ja lesket luterilaisissa paikallisyhteisöissä (1650–1710)
  • Marika Räsänen: Erään salvan biografia eli kuinka voiteesta tuli reliikki

2C

  • Tommi Alho & Maija Kallinen: Lähdeviitteen lähteillä. Tieteellinen viittaaminen Turun akatemian väitöskirjoissa (1640–1713)
  • Robin Engblom: Åboprofessorernas sociala förbindelser i Östersjöregionen under stormaktstiden
  • Kaisa Kyläkoski: Kotimaan uutisointi 1600-luvun lopun Posttidningarissa

16.15–16.45 Kahvitauko ja verkostoitumista (Pinni B, 1. krs. aulatila)

16.45–17.00 Uuden ajan alun tutkimuksen verkoston esittely (Pinni B1097)

17.00–18.00 Keskustelupaneeli I: Ajallinen ylirajaisuus historiassa. Osallistujat: Jenni Kuuliala (pj), Sari Kivistö, Ulla Moilanen, tba. (Pinni B1097)

n. klo 18 alk. Uuden ajan alun tutkimuksen verkoston toimikunnan kokous. (Pinni B1097)

klo 19 alk. Illallinen ja illanvietto: Ravintola Telakan 2. kerros (Tullikamarin aukio 3)

perjantai 28.1.2022

9.15–10.45 Päällekkäissessiot 3:

3A

Tiina Miettinen: Suurmieselämänkertoja ja biofiktiota. Otteita henkilöhistoriasta 1700-luvulta 1900-luvulle Mari Välimäki: Henkilöhistoriallinen tutkimus ja sen julkaiseminen Suomessa 1950- luvulta nykypäivään Katariina Lehto: Henkilölähtöinen tutkimusasetelma oppineen lääkärin työn tutkimuksessa – Peter Elfvingin (1677–1726), Turun akatemian lääketieteen professorin, ammatillinen elämä

3B

  • Marko Nenonen: Kaksi näkökohtaa ylirajaisen käsitteestä tutkimuksen metodologiana
  • Henri Hannula & Otso Kortekangas: Diplomacy of an Empire – Alternative Agents in Seventeenth-Century Sweden – Legatio-journaalin numeron esittely
  • Mari-Liisa Varila & Matti Peikola: Early Modern Graphic Literacies: tiedon visualisointia uuden ajan alun Englannissa

10.45–11.00 Kahvitauko (Pinni B, 1. krs. aulatila)

11.00–12.00 Keskustelupaneeli II: Tieteiden ja yleisöjen väliset historiakeskustelut. Osallistujat: Jenni Lares (pj), Ilari Aalto, Susanna Niiranen, Tiina Miettinen, Sanna Raninen. (Pinni B1097)

12.00–13.00 Lounas: yliopistoravintola Minerva, Pinni B 2. krs

13.00–14.30 Päällekkäissessiot 4:

4A

  • Sebastian Schiavone: Ruotsin kruunun ja skotlantilaisten sotilasyrittäjien väliset verkostot vanhemmalla Vaasa-kaudella
  • Jaakko Björklund: Pohjoiset sotilasverkostot: ulkomaisten joukkojen värväysverkostojen rakentaminen Ruotsin ja Länsi-Euroopan välillä 1600-luvun alussa
  • Päivi Maaranen: Osmundrautaa Ossmundbyn kylästä? Raaseporin Lövkärrin raudankäsittelypaikka arkeologisten havaintojen ja historiallisten tietojen näkökulmasta

4B

  • Miikkael Halonen: Exultatio spiritualis pro organicis – Affektien ja musiikillisen retoriikan tarkastelua Michael Praetoriuksen latinankielisissä kirjoituksissa ja urkukoraaleissa
  • Sanna Raninen & Eeva-Liisa Bastman: Kuoleman kokemuksen kuvaaminen 1600- luvun kirkkolauluissa
  • Päivi Räisänen-Schröder: Laulut ja eletty reformaatio 1500-luvun Saksassa

14.30–15.30 Keynote 2: Raisa Toivo (Tampereen yliopisto): Tosia kokemuksia epätodesta: Kokemuksen ja eletyn uskon historia varhaismodernia tyrkkivänä lähestymistapana (Pinni B1097)

15.30–15.45 Kahvitauko (Pinni B, 1. krs. aulatila)

15.45–17.15 Päällekkäissessiot 5:

5A

  • Minna Hagman: Tanssin koomisuus Molièren komedia-baleteissa
  • Rose-Marie Peake & Moona Kinnunen: Jeesuksen queer polymorfisuus varhaiskristillisissä teksteissä ja uuden ajan alun mystiikassa
  • Minna Hovi: Luutisti Blancrocher ja hovinarri Mathurine – tutkimusparadigmojen erottamat

5B

  • Riikka Tevali: 1500-luvun hylyt aikakautensa edustajina
  • Maria Julku: Lappi tilana: rajojen ylitys, liikkuminen ja tilan haltuunotto kruunun arktisessa politiikassa
  • Tuuli Heinonen: Uudenmaan talonpojat maantieteellisten ja sosiaalisten rajojen ylittäjinä 1500-luvulla

n. klo 17.15 Tutkimuspäivien lopetus
Vapaamuotoinen ’’post-seminaari’’ halukkaiden kera, paikka tba

Kirkonmiehiä, tiedemiehiä ja naisia – Henkilöhistoria varhaismodernin tutkimuksena

Kirkonmiehiä, tiedemiehiä ja naisia – Henkilöhistoria varhaismodernin tutkimuksena

Kun syksy kääntyy kohti talvea ja joulu lähestyy, alkavat kirjakauppojen hyllyt täyttyä elämäkerroista. Elämäkerrat ovat vuosi toisensa jälkeen kärkisijoilla myydyimpien kirjojen listoilla. Erityisesti elämäkertoja on tavattu kirjoittaa yhteiskunnassa merkittävässä asemassa olevista miehistä, mutta 2000-luvulla myös naisten elämäkerrat ovat alkaneet yleistyä. Kuluvana vuonna on nähty Suomessa julkaistavan esimerkiksi ensimmäinen 1500-luvulla eläneen naisen elämäkerta. Anu Lahtisen kirjoittama Ebba, kuningattaren sisar (Atena 2021) kertoo aatelisen Ebba Stenbockin elämäntarinan.

Yhden henkilön elämäntarinan ympärille kiertyvä tai sen kautta punoutuva tarina alkoi 1980-luvulta lähtien olla yhä useammin myös hyväksytty historiantutkimuksen metodi, joka on aiheuttanut myös paljon keskustelua. Esimerkiksi ruotsalainen historioitsija Bo G. Hall kysyi Historisk Tidskriftissä (2007:3) julkaistussa artikkelissaan, voiko henkilöhistoriallinen metodi olla tiedettä. Henkilöhistoriallinen lähestymistapa yleistyi samaan aikaan muun muassa sukupuolihistoriallisten näkökulmien kanssa tutkijoiden katseiden kääntyessä rakenteista yksilöön.

Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekuntaan kuuluvassa historian oppiaineessa käynnistyi vuoden 2021 alussa hanke, jossa tutkitaan varhaismodernia aikaa käsitteleviä henkilöhistoriallisia tutkimuksia. Hankkeessa tarkastellaan sitä, mitä erityistä henkilöhistoria voi tarjota osana varhaismodernia historiaa – mitä henkilöhistorian näkökulmasta tarkoittaa se, että tutkimuskohteet sijoittuvat varhaismoderniin yhteiskuntaan – ja mitä varhaismodernin yhteiskunnan tutkimukselle merkitsee se, että tutkimusta tehdään henkilöhistorian kautta? Näihin kysymyksiin vastataan tutkimalla henkilöhistorioiden menneisyyttä, jonka avulla arvioidaan myös henkilöhistorioiden nykyisyyttä ja tulevaisuutta.

Henkilöhistoria varhaismodernin historian tutkimuksena -hanketta johtaa professori Raisa Maria Toivo ja hankkeessa tutkijoina toimivat FT Tiina Miettinen, FT Mari Välimäki ja FT Jenni Lares. Kaksivuotista hanketta rahoittaa Jalmari Finnen säätiö.

Hanke tarkastelee henkilöhistorioita varhaismodernin Suomen (Ruotsin itäosan) yhteiskunnan historian tutkimusmenetelmänä kolmella tasolla: 1) historiografiassa, eli miten henkilöhistorioita aiemmin on käytetty, 2) uudelleen käsitteellistävällä tasolla, eli miten henkilöhistorian nyt ja lähitulevaisuudessa pitäisi kehittyä ja 3) esimerkkitasolla, eli antamalla muutamia käytännön esimerkkejä uutta luovista ja moderneista henkilöhistorioista.

Hankkeen tulokset tullaan julkaisemaan antologiassa, mutta alustavia tuloksia on mahdollista kuulla Uuden ajan alun tutkimuksen verkoston järjestämillä 1500- ja 1600-lukujen tutkimuksen päivillä Tampereella 27.–28.1.2022.

Projektiin liittyen 13-vuotias kartanon neiti Jacobina Munsterhjelm twiittaa elämästään 1700-luvun lopun Suomessa. Ota Jacobinan tili seurantaasi @JMunsterhjelm, https://twitter.com/JMunsterhjelm

CFP: 1500- ja 1600-lukujen tutkimuksen päivät 2022

CFP: 1500- ja 1600-lukujen tutkimuksen päivät 2022

27.-28.1.2022, Tampereen yliopisto

Uuden ajan alun tutkimuksen verkoston kolmannet tutkimuspäivät järjestetään Tampereella torstaina ja perjantaina 27.-28.1.2022. Kaksipäiväiset tutkimuspäivät keräävät yhteen eri tieteenalojen tutkijoita, opiskelijoita ja muita toimijoita, jotka työskentelevät uuden ajan alkuun ja erityisesti 1500- ja 1600-lukuihin liittyvien aiheiden parissa. Tutkimuspäivät järjestää vuonna 2019 perustettu Uuden ajan alun tutkimuksen verkosto yhteistyössä Kokemuksen historian huippuyksikön ja Tampereen yliopiston antiikin, keskiajan ja uuden ajan alun tutkimuskeskus Triviumin kanssa.

Tutkimuspäivillä esitellään ja päivitetään uuden ajan alun tutkimuksen tilannetta ja verkostoidutaan monitieteisellä tutkimuskentällä. Päivien ohjelmassa on osallistujien esitelmien ja keynote-esitelmien lisäksi keskustelupaneeleja (roundtable) sekä vapaamuotoisempaa ohjelmaa. Tämänkertaisten tutkimuspäivien pääteemoina ovat ylirajaisuus sekä eletty usko, jotka korostuvat keynote-esitelmissä ja paneeleissa. Toivotamme tervetulleeksi myös henkilö- ja tapaustutkimuksia pohtivia papereita. Yksittäiset esitelmät voivat kuitenkin käsitellä vapaasti mitä tahansa aikakauteen ja sen tutkimukseen liittyvää aihetta.

Pyydämme aikakauden piirissä työskenteleviä lähettämään ehdotuksia esitelmiksi, joiden kesto on n. 20 minuuttia. Voit esitellä esimerkiksi käynnissä olevaa laajempaa hanketta, hanke- tai tutkimusideaa, uusimpia tutkimustuloksia, väitöskirjaprojektia tai graduaihetta tai tutkimuksen tekemiseen tai julkaisemiseen liittyvää aihetta. Toivotamme tutkimuspäiville tervetulleeksi kaikki kyseisen aikakauden tutkimuksen parissa työskentelevät henkilöt ja hankkeet tieteenalasta riippumatta: historia, arkeologia, kielitiede, musiikkitiede, kulttuurintutkimus, kirjallisuus, taidehistoria, historiallinen maantiede, teologia, filosofia ja niin edelleen. Esityksiä toivotaan eri vaiheissa olevilta tutkijoilta ja opiskelijoilta graduntekijöistä varttuneempiin akateemisiin tutkijoihin. Myös muut tahot, kuten arkistojen ja museoiden edustajat ovat tervetulleita. Esityskielinä ovat suomi ja ruotsi. Halutessasi voit perinteisen esitelmän sijaan osallistua posterilla tai videoposterilla (lisätietoa järjestäjiltä).

Pyydämme merkitsemään esitelmäsi lyhyeen kuvaukseen/abstraktiin, mihin alla olevista teemoista ehdotuksesi sopisi:

A. ylirajaisuus (esim. ajat/aikakaudet, paikat/maantieteellinen ulottuvuus, tieteiden välisyys/monitieteisyys)

B. eletty usko

C. hankkeiden/projektien esittely (esim. tutkimusryhmä, akatemiahanke)

D. vapaa aihe (esim. tutkimustulokset, oman väitöskirjatyön tai gradun esittely)

Jätä ehdotuksesi täyttämällä lomake viimeistään 21.11.2021 osoitteessa https://www.lyyti.fi/reg/1500ja1600lukujentutkimus_abstraktit.

Päätökset tutkimuspäiville valituista esityksistä tehdään 1.12. mennessä. Tämän jälkeen osallistujille lähetetään varsinaiset ilmoittautumisohjeet. Tutkimuspäivien lopullinen aikataulu määräytyy ilmoittautumismäärien mukaan. Tutkimuspäivien yhteydessä järjestetään vapaamuotoinen illanvietto torstaina. Osallistumismaksu (40 €) sisältää mm. lounaat, kahvit ja muut päivätarjoilut torstaina ja perjantaina. Osallistumismaksua ei peritä perustutkinto-opiskelijoilta. Mikäli pandemiatilanne estää lähitapahtuman järjestämisen, tiedotamme uusista järjestelyistä.

Lisätietoja: riikka.miettinen@tuni.fi.

Tietoa Uuden ajan alun tutkimuksen verkostosta: https://www.uudenajanalku.fi/

https://www.facebook.com/uudenajanaluntutkimus/ https://twitter.com/uudenajanalku