Minna Vesa

Oeconomia, familia, domus: Perheeseen ja kotitalouteen liittyviä akateemisia käsitteitä 1600-luvulla

By Minna Vesa | 17.11.2025

Perhe on historiallisen tutkimuksen kohteena kiehtova mutta hankala. Mikä on perhe? Ketkä sen muodostavat ja mikä sen merkitys on? Millaisia käsitteitä ja määritelmiä perheeseen on liitetty ja miten ne ovat muuttuneet eri aikoina? (Ks. esim. Ilmakunnas & Lahtinen 2021). Ongelma ei ole uusi. Perheen ja kotitalouden sanoittaminen ja määrittely olivat haasteellisia myös uuden ajan alun oppineille, jotka käsittelivät kotiympäristöön liittyviä teemoja kirjoituksissaan. Tieteen kielenä käytetyssä latinassa on useita moniselitteisiä sanoja, joilla voidaan viitata perheeseen ja kotitalouteen erilaisissa yhteyksissä. Aikakauden tieteellisessä keskustelussa ei ollut yksimielisyyttä edes siitä, ketkä henkilöt ja mitkä asiat muodostavat perheeksi tai kotitaloudeksi määritettävän yksikön. Tässä kirjoituksessa käsittelen lyhyesti kolmea perheeseen ja kotitalouteen viittaavaa latinankielistä käsitettä (oeconomia, familia, domus), jotka esiintyvät säännöllisesti uuden ajan alun perhettä ja kotitaloutta käsittelevissä kirjoituksissa. Kirjoitus perustuu pääosin Turun akatemiassa vuonna 1645 professori Michael Wexioniuksen (aat. Gyldenstolpe) johdolla julkaistuun teokseen Synopsis oeconomiae, jossa käsitellään laajasti kotitaloutta eri näkökulmista. Lisäksi aineistonani on muutamia saksalaisia kirjoituksia 1600-luvulta.

Oeconomia

Sana oeconomia on latinankielinen muunnos kreikan sanasta οἰκονομία, joka muodostuu taloa tai kotia sekä muun muassa jakamista ja hallintaa tarkoittavista sanoista. Nykyinen talouteen ja taloustieteeseen viittaava merkitys on uudempaa perua, 1600-luvulla merkitys keskittyi vielä vahvasti kodin piiriin.

Sanan alkuperäinen käyttö antiikin kreikkalaisissa teksteissä ei ole yksioikoista. Yleensä sillä viitattiin lähinnä tilatalouden yksikköön, jota johti vapaa mieskansalainen ja jonka työt järjestettiin orjavoimalla, sekä tilatalouden jäsenten elannon hankkimisen tapoihin. Keskeistä tässä oli, miten elanto ja omaisuus hankittiin eettisellä tavalla. (Ks. esim. Leshem 2016. Sanaa on myöhemmin käytetty myös muissa merkityksissä, jotka Wexioniuskin huomioi. Muun muassa Cicero ja Quintilianus käyttivät sanaa viitatessaan puheiden ja kirjoitusten järjestämiseen (Cic. Att. 6,1; Quint. 1,8,9; 3,3,9), Vitruvius taas käsitellessään arkkitehtuurista jäsentelyä (Vitr. 1,2,1). Sanaa on niin ikään käytetty muun muassa juridisissa, teologisissa ja poliittisissa yhteyksissä, joissa sillä on yleensä tarkoitettu resurssien rationaalista järjestämistä.

Wexioniuksen mukaan oeconomia viittaa sekä aineeseen eli niihin henkilöihin ja asioihin, jotka muodostavat kotitalouden, että muotoon eli kotitalouden johtamiseen ja hyviin tapoihin hallita sitä. Sanan merkitys ei kuitenkaan varhaismodernin ajan kotitaloutta käsittelevissä kirjoituksissakaan ole täysin yksiselitteinen. Useimmiten sillä kuitenkin viitataan Wexioniuksenkin korostamaan yksityisen (koti)talouden järkevään hallintoon, joka kattaa saman katon alla elävät yksilöt. Tällöin määrittely kattaa sekä kotitalouteen kuuluvat henkilöt, heidän keskinäiset suhteensa ja roolinsa että kotitalouden elatuksen hankinnan tavat. Jotkut kirjoittajat tekevät myös eroa termiä oeconomica ja oeconomia välillä. Tällöin edeltävä viittaa yleensä kotitaloutta käsittelevään tieteenalaan (scientia) ja jälkimmäinen taas konkreettisemmin kotitalouden hallinnon tapoihin.

Familia

Sana familia olisi helppo kääntää nykykieliä seuraten perheeksi. Se ei kuitenkaan ole alun perin viitannut perheeseen siinä muodossa kuin me nykyään sen ymmärrämme vaan pikemminkin samassa taloudessa elävään väkeen yleisesti ja erityisesti palvelusväkeen.

Wexioniuksen mukaan familia tarkoittaa kotitalouden muodostavaa väkeä mutta myös kotitalouden omaisuutta ja erityismerkityksessä suvun perintöä. Aikalaisteksteissä sanalla viitataan lisäksi usein sukulinjaan, varsinkin kuninkaallisista ja muista ylhäisistä suvuista puhuttaessa (familia Sturorum, familia De la Gardie). Keskeisimmin Wexionius näkee kuitenkin familian viittaavan ihmisten jokapäiväiseen sosiaaliseen elämään, jonka tarkoituksena on lisääntyminen ja yksilön elannon varmistaminen. Tällöin merkitys on käytännössä sama kuin sanalla oeconomia, se kattaa sekä kotitalouden henkilöt että talouden hoitamisen oikealla tavalla niin, että toimeentulo riittää kaikkien kotitalouden yksilöiden elättämiseen.

Uuden ajan alun dissertaatioissa sana familia esiintyy usein kotitalouden jäsenten määrittelyn yhteydessä. Aristoteleelta lainatun ajattelun mukaan kotitalous muodostuu kolmesta yhteisöstä, joita ovat aviomiehen ja hänen vaimonsa välinen suhde, isännän ja hänen palvelijoidensa välinen suhde sekä isän tai vanhempien ja heidän lastensa välinen suhde. Jokaista suhdetta määrittää tietyt velvollisuudet ja oikeudet, ja osapuolten roolit ja tehtävät on tiukkaan rajattu, mikä sopii myös sääty-yhteiskunnan hierarkkisiin ihanteisiin. Yleensä familia koostuu vähintään avioparista ja heidän palveluskunnastaan, lasten roolista uuden ajan oppineet eivät olleet yksimielisiä. Usein familia sisältää kotitalouden muodostavien henkilöiden lisäksi omaisuuden (res), jolla elatus varmistetaan.

Perhe sisätilassa, attribuoitu Quirijn van Brekenkamille (1622/29–1669/79). Wikimedia Commons.

Domus

Domus tarkoittaa yleisimmässä sanakirjamerkityksessään taloa tai kotia. Wexionius tähdentää sen tarkoittavan taloa tai rakennusta sen kaikissa sekä konkreettisissa että henkisissä muodoissa. Sanalla voidaan kuvata niin kivistä kuin puista taloa mutta myös viitata esimerkiksi taivaalliseen asumukseen. Domus viittaa Wexioniuksen mukaan kuitenkin myös ihmisiin, jotka elävät yhdessä ja jakavat arjen samassa taloudessa. Joskus sanalla viitataan myös kotitalouden omaisuuteen. Familian tavoin sanaa domus käytetään puhuttaessa sukulinjasta tai polveutumisesta. Esimerkiksi Habsburgien sukua kutsuttiin nimellä Domus Austriaca tai Domus Austriae. Sama rakenne on edelleen käytössä monessa nykykielessä: House of Austria, Haus Österreich, Casa d’Austria. Suomen kielessä rakennetta vastaa vanhahtava huone, joka esiintyy esimerkiksi vanhassa Raamatun käännöksessä muodossa ”hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua”.

Käsitteiden logiikka?

Wexionius toteaa oeconomian, familian ja domuksen tarkoittavan pitkälti samoja asioita. Jonkinlaista eroa voi kuitenkin hahmottaa hänen toteamuksessaan Oeconomia esto prudentia domus, familiae, sive oeconomiae constituendae et administrandae, jonka voi kääntää vaikka ”oeconomia olkoon kodin, perheen tai talouden perustamisen ja hoitamisen viisautta”. Käsitteet ovat siis pitkälti synonyymisia mutta oeconomialla on kuitenkin usein hiukan laajempi merkitys, joka kattaa sekä familian että domuksen. Familia ja domus tarkoittavat yleensä suurin piirtein samaa, kotitalouden muodostavia ihmisiä sekä sen omaisuutta, erityismerkityksessä myös sukulinjaa. Oeconomia taas sisältää kotitalouden jäsenten ja omaisuuden lisäksi myös kotitalouden johtamisen ja hoitamisen tavat. Ero ei kuitenkaan aina ole selkeä, ja siksi tulkinta ja mahdollinen käännös on aina tehtävä tapauskohtaisesti, kontekstiin perustuen.

FM Minna Vesa on väitöskirjatutkija Helsingin yliopistosta. Hän tutkii perhettä ja avioliittoa Turun akatemiassa vuosina 1640–1713.

Lähteet

Michael Wexionius (pr.) & Henrik Tawast (resp.): Synopsis oeconomiae. Ex publicis praelectionibus excerpta & intra disputationis carceres redacta. Utilissimas ac jucundissimas in hac materia quaestiones breviter decidens. Aboae 1645. Synopsis_oeconomiae.pdf

Muutamia varhaismoderneja teoksia, joissa käsitellään käsitteiden eroa

Bartholomäus Keckermann: Systema disciplinae oeconomicae, Hanoviae 1608. Systema disciplinæ politicæ : Keckermann, Bartholomäus, ca. 1571-1608 or 9 : Free Download, Borrow, and Streaming : Internet Archive.

Walter Donaldson: Synopsis oeconomica, Francofurti 1625. ’Donaldson, Walter: Synopsis oeconomica’, Image 1 of 466 | MDZ.

Johannes Avenarius: Synopsis oeconomica, Wittebergae 1629. Johannis Avenari In Academia VVittebergensi Eloqv. Proffesoris P. Synopsis … – Johann Avenarius – Google-kirjat

Jean Bodin: De republica libri sex, Parisiis 1636. Io. Bodini Andegavensis De republica libri sex : Bodin, Jean, 1530-1596 : Free Download, Borrow, and Streaming : Internet Archive

Johann Heinrich Alsted: Scientiarium omnium encyclopaediae liber secundus et vigesimus exhibens oeconomicam, Lugduni 1649. Ioan Henrici Alstedii Scientiarum omnium encyclopædiæ : tomus primus [-quartus] … : Alsted, Johann Heinrich, 1588-1638 : Free Download, Borrow, and Streaming : Internet Archive

Muuta kirjallisuutta

Johanna Ilmakunnas & Anu Lahtinen: ”Perheen jäljillä keskiajasta nykypäivään” teoksessa Perheen jäljillä: Perhesuhteiden moninaisuus Pohjolassa 1400–2020. Vastapaino 2021.

Dotan Leshem: “Retrospectives: What Did the Ancient Greeks Mean by Oikonomia?”, Journal of Economic Perspectives 30:1 (2016) 225–238.

Palaa takaisin blogin etusivulle

Uuden ajan alun tutkimuksen verkosto ry:n kannanotto Helsingin yliopiston suunnitelmiin lakkauttaa antiikin kulttuurin opetus

By Minna Vesa | 17.1.2024

Helsingin yliopisto suunnittelee lakkauttavansa antiikin kulttuurin opetuksen, joka on sisältänyt antiikin materiaalisen kulttuurin sekä antiikin Rooman ja Kreikan arkeologian ainealueet. Antiikin kulttuurin opintokokonaisuuden on tähän asti voinut suorittaa 15 tai 30 opintopisteen laajuisena, ja se on vuodesta toiseen ollut hyvin suosittu ja pidetty opiskelijoiden keskuudessa.

Uuden ajan alun tutkimuksen verkosto ry vastustaa lakkauttamisssuunnitelmia. Antiikki ja sen jälkivaikutus ovat länsimaisen kulttuurin ja sivistyksen peruskiviä. Kulttuurimme monet hyvin keskeiset elementit, kuten demokratia ja yliopistolaitos, pohjautuvat voimakkaasti antiikin instituutioiden perinnölle. Samoin esimerkiksi eurooppalainen filosofia, kirjallisuus sekä rakennus-, veisto- ja kuvataiteet ovat vuosisatojen ajan kehittyneet antiikin aikana syntyneiden tai antiikista ammentavien mallien päälle.

Varhaismodernille ajalle asti tekstejä tuotettiin pääosin latinaksi, ja oppineiden yhteisössä latinan kieli oli keskeisessä asemassa jopa 1800-luvulle saakka. Hyvin pitkään latina olikin ainoa aidosti kansainvälinen kieli. Valtava osa menneisyyden tutkimuksen lähteistä on latinankielisiä, esimerkkeinä voi mainita reformaatiota edeltävät kirkon asiakirjat, yliopistojen väitöskirjat sekä muut oppineen yhteisön tuottamat materiaalit, erilaiset viralliset sopimukset ja päätökset, hallitsijoiden väliset ja muut diplomaattiset asiakirjat sekä erityisesti oppineiden osalta myös monet henkilökohtaiset dokumentit kuten kirjeet ja omaelämäkerrat. Lista on loputon, esimerkiksi saksalaisella kielialueella painettiin 1700-luvun puoliväliin asti enemmän latinan- kuin saksankielisiä teoksia. Myös meillä Suomessa, jossa kulttuurisen yhdentymisen läntisen kulttuuripiirin kanssa voi pitkälti nähdä pohjautuvan juuri latinan kieleen, latinankielisen lähdeaineiston määrä on suuri.

Latinan kielen osaaminen on välttämätöntä näiden lähteiden tutkimisessa, mutta pelkkä mekaaninen kielitaito ei kuitenkaan riitä niiden analysointiin. Tekstien, samoin kuin esimerkiksi vanhemman taiteen, kirjallisuuden ja muiden antiikista periytyvien tai ammentavien ilmiöiden tulkinta vaatii syvällistä ymmärrystä antiikin kulttuureista, jotka klassisten kirjallisten teosten ohella ilmentyvät myös muissa materiaalisissa lähteissä. Antiikin kulttuurin ymmärryksen ja osaamisen heikkeneminen vaikuttaa siis hyvin laajasti niin historiantutkimuksen, taiteentutkimuksen kuin muidenkin alojen mahdollisuuksiin tehdä kontekstoituja tulkintoja menneistä ajoista antiikista aina lähihistoriaan asti.

Antiikin kielten ja kulttuurien opetusta ja tutkimusta on parin viimeisen vuosikymmenen aikana vähennetty kaikissa suomalaisissa yliopistoissa, joiden tarjonnassa sitä on ollut. Yliopistot tekevät näitä päätöksiä itsenäisesti, ja kansallinen kokonaiskuva jää näin helposti hahmottamatta. Uuden ajan alun tutkimuksen verkosto ry ilmaisee huolensa siitä, että jatkuvilla leikkauksilla päädytään lopulta tilanteeseen, jossa kokonaisten oppialojen opetus ja tutkimus Suomessa loppuu.

Leikkauksia perustellaan yleensä rahoituksen puutteella, mutta resurssien jakaminen eri oppialoille on aina hallinnollinen päätös, jota voidaan tarkastella eri näkökulmista. Suomalainen antiikintutkimus on kansainvälisesti arvostettua, tutkijat ovat hyvin verkostoituneita, ja tutkimus on saanut myös kansainvälistä rahoitusta esimerkiksi useiden ERC-projektien kautta. Kun perusopetuksesta ja -tutkimuksesta leikataan, se johtaa pidemmällä aikavälillä myös kansainvälisen rahoituksen ja yhteistyön vähenemiseen. Niin ikään nämä kerrannaisvaikutukset voivat pahimmillaan heikentää kaiken historiallisen tutkimuksen laatua, jos yhden osa-alueen asiantuntemuksen annetaan hiljalleen näivettyä. Vetoamme Helsingin yliopistoon, että suunnitelmien perusteluja tarkastellaan uudelleen ja tärkeälle oppialalle annetaan mahdollisuus jatkoon.

Helsingin yliopiston klassillisten aineiden opiskelijoiden ainejärjestö Symposion ry järjestää aiheesta kaikille avoimen keskustelutilaisuuden perjantaina 26.1.2024 klo 17.00 alkaen Uudella ylioppilastalolla Humanistiklusterin Illuusiossa (Mannerheimintie 5, 5. krs).

Kuvat: (yllä) Raffaello Sanzio: Scuola di Atene (public domain) ja Daniel Gyldenstolpen kirje veljelleen Nils Gyldenstolpelle 28.2.1674 (UUB Nordin 469:20).