Vuonna 2025 tulee kuluneeksi neljäsataa vuotta prinsessa Anna Vaasan (1568–1625) kuolemasta. Katoliseen uskoon kasvatettu Ruotsin prinsessa, Katarina Jagellonican ja Juhana III:n tytär, kääntyi nuorena protestantiksi, mutta pysyi katolilaisen veljensä, kuningas Sigismund III:n uskollisena tukena. Sigismund oli jonkin aikaa niin Puola-Liettuan kuin Ruotsinkin hallitsija, mutta Kaarle-herttua (Kaarle IX) kaappasi vallan Ruotsissa. Valtataisteluiden seurauksena prinsessa Anna jätti Ruotsin vuonna 1598 ja eli loppuikänsä Puola-Liettuassa.

Anna Vaasa ei koskaan mennyt naimisiin, mutta oli tärkeä veljensä perheen tuki. Hän myös auttoi monia ruotsalaisia aatelisia, jotka lähtivät Kaarle-herttuan vallankaappausta pakoon. Annan protestanttisuus herätti ristiriitoja Puola-Liettuassa, mutta hän oli myös arvostettu mesenaatti, joka oli syvästi kiinnostunut muun muassa puutarhanhoidosta ja lääkekasveista. Lopullisen lepopaikkansa hän sai nykyisen Puolan Toruńissa, missä hautamuistomerkki on yhä nähtävissä yliopiston viereisessä Pyhän Marian kirkossa.

Merkkivuoden kunniaksi Toruńissa järjestettiin kesäkuussa seminaari ”Princess Anna Vasa (1568–1625) and Women of the Late 16th – Early 17th Century”. Seminaari oli samalla osa hanketta ”North–South: Polish Language at the Edges of Europe”, jota johtaa tohtori Ewa Cybulska-Bohuszewicz. Hankkeen rahoittaa NAWA (Narodowa Agencja Wymiany Akademickiej) ja siihen osallistuu tutkijoita Puolasta, Ruotsista, Suomesta, Liettuasta ja Turkista. Tavoitteena on useissa tapaamisissa keskustella Pohjois- ja Etelä-Euroopan vuorovaikutuksesta, esimerkiksi kulttuurivaihdon, muodin, oppineisuuden ja diplomatian historiasta.

Vaikka yhteydenpitoa eri maiden välillä on ollut, tuli tässäkin seminaarissa hyvin esiin, että eri maissa tehtävä tutkimus on tärkeää tuoda yhteen. Toruńin kaksipäiväisessä seminaarissa käsiteltiin Anna Vaasan elämää ja merkitystä ja erityisesti naisten toimintamahdollisuuksia varhaismodernin ajan maailmassa. Eri maista saapuneet asiantuntijat toivat oman näkökulmansa Anna Vaasan elämään ja siihen, mitä tiedetään ylhäisten perheiden asemasta ja toiminnasta varhaismodernissa Euroopassa akselilla Ruotsi – Baltia – Puola – Turkki.

Tukholman yliopiston professori Renata Ingbrant kertoi ”keskiviikkohäistä”, joihin liittyvästä skandaalista prinsessa Anna muistetaan Ruotsissa. Anna Vaasa näet järjesti epätavallisena päivänä jumalanpalveluksen, joka osoittautuikin salaa valmistelluksi hääjuhlaksi. Kun toiselle jo kihlattu Sigrid Brahe ja Johan Gyllenstierna vihittiin avioliittoon ilman sukulaisten hyväksyntää, oli skandaali valmis. Prinsessa Anna muistetaankin Ruotsissa usein parhaiten tästä tapauksesta. Anna Vaasa kuitenkin suosi monin tavoin kulttuuria sekä vaatemuotia ja taidetta – esimerkiksi kirkkomusiikkia – ja näitä näkökulmia valaistiin eri esitelmissä. Vertailun vuoksi puheenvuoroissa esiteltiin muitakin aikakauden vaikutusvaltaisia henkilöitä sulttaanien äideistä ruotsalaisiin aatelisnaisiin.

Anna Vaasan oppineisuus tuli näkyväksi myös konkreettisesti, kun Nikolaus Kopernikuksen yliopiston kirjaston erikoislukusalissa päästiin tutustumaan Simon Syreniuksen (Szymon Syreński) herbaarioon. Teos ilmestyi 1613 ja on omistettu prinsessa Annalle, kirjoittajan mesenaatille. Herbaariota oli tutkinut erityisesti professori Dariusz Chemperek, joka esitelmöi sekä herbaariosta että yleisemmin Anna Vaasan kasvi- ja puutarhaharrastuksesta. Herbaariosta on olemassa myös erityisen kauniisti väritetty kappale, joka on ilmeisesti kuulunut prinsessalle itselleen ja jonka väliin oli liitetty erillisiä lisälehtiä kasvinäytteitä varten. Valitettavasti joku kirjaharrastaja oli myöhemmin heittänyt kasvinäytteet ”turhina” menemään, mutta kauniisti väritetty kirja on yhä olemassa ja ihailtavissa Torúnissa, Kopernikus-yliopiston erikoiskokoelmissa. Osallistujat vierailivat myös Anna Vaasan hautamuistomerkillä, jossa keskusteltiin varhaisbarokkia edustavan teoksen symboliikasta.

Kaikkiaan seminaari tarjosi kiinnostavan katsauksen Anna Vaasan ja hänen aikakauden naisten elämään. Se rikastutti epäilyksettä osallistujien ymmärrystä kulttuurien välisistä yhteyksistä ja erosta Euroopan pohjois- ja eteläosissa. Puola-Liettuan historia linkittyy niin olennaisesti osaksi Ruotsin ja siten myös Suomen alueen varhaismodernia menneisyyttä, että sitä olisi ehdottomasti tärkeää käsitellä jatkossakin yhdessä. Toivottavasti tämä seminaari onkin alkua pitkäjänteiselle tutkimusyhteistyölle. Tärkeä taustatoimija seminaarissa oli Opolen yliopiston puolalainen varhaismodernin ajan keskus, Centrum Badań Epok Wczesnonowożytnych, jonka tavoitteena on tutkia Puolan kirjallisuutta ja kulttuuria suhteessa eurooppalaiseen historiaan.

Hankkeen esittely ja aiempien tapaamisten aineistoja (osin puolaksi) Facebookissa.

Anu Lahtinen on Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Helsingin yliopistossa.

Kuvat: Anu Lahtinen.