Kategoria: Kategoria: Ajankohtaista

#UAATesittäytyy: Tuuli Heinonen

#UAATesittäytyy: Tuuli Heinonen

Verkostomme jäsenistä esittelyvuorossa on arkeologi Tuuli Heinonen Helsingin yliopistosta.

Olen Tuuli Heinonen, arkeologi. Tällä hetkellä työskentelen tutkijatohtorina Helsingin yliopiston Teologisessa tiedekunnassa. Olen tutkimuksessani erikoistunut tarkastelemaan keskiaikaa ja uuden ajan alkua, etenkin aikakauden maaseutuasutusta, poikkitieteellisesti arkeologisten ja historiallisten lähdeaineistojen kautta.

Vuonna 2021 valmistuneessa väitöskirjassani tutkin eteläsuomalaisia kyliä aineellisena ja sosiaalisena ympäristönä keskiajalta 1600-luvulle. Kylät osoittautuivat monipuolisiksi ympäristöiksi, joiden asukkaat harjoittivat maatalouden lisäksi aktiivisesti esimerkiksi kaupankäyntiä. Erilaisia lähteitä yhdistämällä oli mahdollista päästä käsiksi talonpoikien toimijuuteen uudella tavalla: esimerkiksi Helsingin pitäjässä 1500-luvun alkupuolella asuneen varakkaan talonpoikaiskauppiaan Göran Bonden perilliset pyrkivät kauppaverkostojen tyrehdyttyä 1600-luvun alussa säilyttämään hyvän sosiaalisen asemansa ratsupalveluksen kautta, ja uudistivat samalla tilansa rakennetun ympäristön vastaamaan sosiaalisia pyrkimyksiään.

  • Vihdin Niemenkylän vanha tonttimaa.

Väitöskirjani jälkeen olen tutkinut esimerkiksi pöytäveitsiä, jotka erosivat aikansa monitoimityökaluista puukoista siinä, että niiden ainoa tehtävä oli toimia ruokailuvälineenä. Pöytäveitsien yleistyminen uuden ajan alun Suomessa on nähty merkkinä eurooppalaisten pöytätapojen ja kattauksen uusien tuulien leviämisestä Itämeren pohjoisrannikoille, myös talonpoikien keskuuteen. Pöytäveitsien on ajateltu olevan tuontiesineitä Keski-Euroopasta, mutta alkuaineanalyysin perusteella saatoimme kollegani Elisabeth Holmqvistin kanssa todeta, että osa espoolaisessa Mankbyn kylässä käytetyistä pöytäveitsistä oli todennäköisesti paikallisen kyläsepän versioita aikansa trendituotteista.

Seuraavassa hankkeessani pääsen syventymään lempilähderyhmääni, uuden ajan alussa laadittuihin kyläkarttoihin. Niiden kautta tarkastelen kylämaisemaa ja sen kehitystä pitkällä aikavälillä aina rautakauden lopulta 1700-luvun alkuun. Kartoilta paljastuvat tiedot maisemasta tarjoavat jatkuvasti uutta tutkimusaineistoa: esimerkiksi kuvassa näkyvä Vihdin Niemenkylän vanha tonttimaa löytyi marraskuussa 2026 Museoviraston johtaman keskiaikaisten ja Vaasa-aikaisten kohteiden inventointihankkeen yhteydessä. Uusien kohteiden etsiminen ja tutkimusmenetelmien kehittäminen onkin yksi parhaita osia työssäni.

  • Minut löytää Blueskysta @tuulith.bsky.social.
  • Julkaisuihini voi tutustua Helsingin yliopiston tutkimusportaalin kautta
#UAATesittäytyy: Timo Haanpää

#UAATesittäytyy: Timo Haanpää

Esittelyvuorossa on verkostomme jäsen Timo Haanpää Tampereen yliopistosta.

Olen väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa. Tutkin vuosina 1484–1506 paavin hovissa toimitettujen seremonioiden kulissien takaista seremoniallista valtaa: niitä henkilöitä, jotka pystyivät tai pyrkivät vaikuttamaan seremonian muotoon, heidän keinojaan siihen sekä vallankäytön vaikutuksia niin seremonioihin kuin valtasuhteisiin. Tutkin, miten seremonioiden muotoa koskevat neuvottelut, kiistat ja ratkaisut eivät ainoastaan heijastaneet valtasuhteita vaan myös loivat, ylläpitivät ja muuttivat niitä. Seremoniat ja seremoniallinen valta eivät näyttäydy tutkimuksessani staattisina ihanteina, vaan ihmisten vuorovaikutuksessa jatkuvasti muovautuvina ilmiöinä. Väitöskirjassani rajaudun etusija- eli paikkajärjestystä koskevaan vallankäyttöön ja vertailen siinä tapahtuneita muutoksia ainakin kolmen (toivottavasti neljän) paavin aikana.

Pääasiallisena lähdeaineistona olen käyttänyt vuoden 2013 kandidaatintutkielmastani asti paavin seremoniamestari Johann Burchardin latinankielisiä vuosina 1483–1506 kirjoitettuja, enimmäkseen seremonioita koskevia muistiinpanoja. Niiden monimuotoisuudelle kuvaavaa on, että olen tutkinut tai tutkimassa niiden pohjalta Burchardin kuolemakäsitystä, seremoniallisia virheitä (tieteellisesti poikkeamia), kokemuksellisen muistitiedon käyttöä  seremonioiden muodon määrittelyssä, Burchardin kuvausta kardinaali Marco Barbosta ja seremoniallista valtaa – ei vain tapahtumien, vaan ihmisten ja heidän käsitystensä kautta. Yleisesti ottaen olen tutkimuksellisesti erityisen kiinnostunut siitä välivaiheesta, jossa seremonian tai rituaalin ihannemuoto muunnettiin erilaisilla tavoilla yleisölle esitettyyn muotoonsa. Burchardin muistiinpanot tarjoavat tähänkin erinomaisen lähdeaineiston.

  • Corpus Christi -kulkue. Procession for Corpus Christi, Master of James IV of Scotland (n. 1465–1541), n. 1510–1520. Digital image courtesy of Getty’s Open Content Program.

Seremoniallisen vallan lisäksi tutkimuksellisiin kiinnostuskohteisiini kuuluvat paaviuden, etenkin renessanssipaaviuden, historia, paavilliset seremoniat, rituaalit sekä vallankäytön kulttuurit sekä kirjalliseen ja/tai kokemukselliseen muistitietoon perustuvat seremonialliset käytännöt ja auktoriteetin muodot. Erityisesti kiinnostuin renessanssi-Italiasta Assassin’s Creed II -videopelin ja siinä hahmona olleen Rodrigo Borgian (myöhempi paavi Aleksanteri VI, paavina 1492–1503) ja hänen perheensä takia. Borgioihin tutustumisen kautta löysin Burchardin muistiinpanot ja päädyin edelleen tutkimaan paavillisia seremonioita. Sattumalta Aleksanteri saattaa olla myös kaukainen sukulaiseni, uskoo, ken tahtoo – itse vahvasti epäilen lähdekriittisistä syistä.

#UAATESITTÄYTYY: TAPIO LEINONEN

#UAATESITTÄYTYY: TAPIO LEINONEN

Esittelyvuorossa on verkostoomme äskettäin liittynyt Tapio Leinonen Itä-Suomen yliopistosta.

Olen tutkijatohtori Itä-Suomen yliopiston teologian osastolla. Parhaillaan toimin myös Fulbright-stipendiaattina Yalen yliopistossa (Visiting Fellow). Tutkimustyöni on osa Suomen Kulttuurirahaston rahoittamaa ja professori Sini Mikkolan johtamaa Luterilaiset maskuliinisuudet 1517–1937 -hanketta, jossa tarkastelemme neljän tutkijan voimin mieheyden ja maskuliinisuuden ihanteita, kehitystä ja jatkumoa luterilaisessa kontekstissa reformaatioajan Saksasta Ruotsin valtakunnan alueelle Suomeen. 

Väitöskirjassani (Helsingin yliopisto 2025) tutkin Martin Lutherin Mooseksen henkilöhahmon kautta opettamaa teologiaa. Tutkimukseni osoittaa Lutherin osoittaneen ensimmäisille luterilaisille kirkollisille ja yhteiskunnallisisille johtajille malleja oikeudenmukaisesta ja reilusta johtajuudesta. Luterilaisuus levisi pian nykyisten Pohjoismaiden alueelle, joissa se pysyi valta-asemassa vuosisatojen ajan ja johon edelleen valtaosa väestöstä kuuluu. Valtion vahva rooli koulutuksessa, vähäosaisista huolehtimisessa ja verovaroin hoidettavassa yhteiskunnassa oli jo Lutherin asialistalla. Maskuliinisuushankkeessa selvitämme edelleen, miten käsitys mieheydestä on elänyt osana luterilaista identiteettiä ja opetusta vuosisatojen ajan. Teologian ja historian tutkimus auttaa ymmärtämään nyky-yhteiskunnan ilmiöitä.

  • Lutherin omistuskirjoitus pamfletissa, Boston Public Library. Kuva: Tapio Leinonen.

Omassa tutkimuksessani olen selvittänyt esimerkiksi Lutherin ruhtinaille opettamaa maskuliinisuusideaalia (princely masculinity) sekä kuinka Luther itse puolustaa omaa akateemista maskuliinisuuttaan (academic masculinity). Lutherin kiivas tapa puolustaa teologiaansa oli osa keskiaikaista jatkumoa, jossa akateemiset miehet miekan ja turnauskehän sijaan haastoivat vastustajansa sulkakynän ja älyllisen mittelön keinoin. Lutherille oli selvää, että hänen teologiset argumenttinsa olivat väkevämpiä kuin hänen vastustajillaan, jotka häviön myötä olivat myös vähäisempiä miehiä. Ruhtinaille Luther ei kuitenkaan opettanut vähäisempien alistamista: hyväosaisen tuli olla valmis luopumaan omista eduistaan ja muistaa valtansa tulevan Jumalalta. Omien mielihalujen mukainen toiminta oli vastakohtaista järkevälle maskuliinisuudelle. Varhaismoderni maskuliinisuus oli monimuotoista, aivan kuten nykypäivänä.

Uuden ajan alun tutkimuksen verkostossa olen tuore jäsen; ensimmäiset tutkimuspäiväni tammikuussa 2026 olivat hieno kokemus. Kansainvälisissä saman alan verkostoissa olen osana Sixteenth Century Societya, REFORC Research Consortiumia ja Center for Dutch Reformation Studiesia. Monitieteisissä yhteisöissä on hienoa olla mukana teologian taustasta käsin ja oppia muiden alojen asiantuntemuksesta. Ulkomaiset verkostot ovat tutkijalle tärkeä oppimisen paikka; Yalen lisäksi olen vieraillut Bostonin yliopistossa ja Kampenin (nyk. Utrecht) teologisessa yliopistossa.

  • Tapio Leinonen Yale Divinity Schoolin sisäpihalla. Kuva: Petra Kuivala.

Minuun saa olla yhteydessä, jos Luther, luterilainen teologia, reformaation historia ja niiden yhteys maskuliinisuuteen innostavat.

Yhteystiedot ja julkaisut:

#UAATesittäytyy: Marianne Vasara-Aaltonen

#UAATesittäytyy: Marianne Vasara-Aaltonen

Ensimmäisenä esittäytyy verkostomme jäsen Marianne Vasara-Aaltonen Helsingin yliopistosta.

Olen Marianne Vasara-Aaltonen, oikeustieteen yliopistonlehtori ja oikeushistorian dosentti Helsingin yliopistossa. Väitöstutkimukseni (Learning Law and Travelling Europe: Study Journeys and the Developing Swedish Legal Profession, c. 1630–1800, Brill 2020) käsitteli ruotsalaisten lakimiesten opintoja ulkomailla, painottuen 1600-lukuun. Valtionrakennuksen ollessaan kiihkeimmillään myös oikeuslaitosta uudistettiin, ja muun muassa vastaperustettuihin hovioikeuksiin tarvittiin koulutettua väkeä. Koska oikeustieteen opetus oli Ruotsissa vielä heikoissa kantimissa, monet nuorukaiset, jotka myöhemmin päätyivät hallinto- ja lakimiehiksi, matkasivat ulkomaisiin yliopistoihin hakemaan koulutusta. Usein se oli yleissivistävää, mutta saattoi pitää sisällään myös nimenomaisesti oikeustieteen opintoja. Suosituin yksittäinen opinahjo oli hollantilainen Leidenin yliopisto, jonka kirjasto näkyy 1600-luvun asussaan oheisessa kuvassa.

  • Kuva: Jan van ’t Woudt (Johannes Woudanus), teoksessa Stedeboeck der Nederlanden, 1649. Wikimedia Commons.

Tutkimustani varten matkustin myös Leideniin perehtyäkseni yliopiston arkistoon. Historiantutkijan sydän sykähti, kun sai kulkea tutkimuskohteidensa jalanjäljissä Leidenin kauniita vanhoja katuja pitkin, kanaaleja ylitellen ja rakennuksia ihaillen. Väitöstutkimuksen spin-offina päädyin tutkimaan myös sekä Svean että Turun hovioikeuksien tuomareiden koulutusta ja taustoja. 1600-luku oli tässäkin suhteessa erityisen kiinnostava, kun uudet tuomioistuimet yritettiin saada käyntiin ja täytetyksi pätevillä miehillä.

Sittemmin tutkimukset ovat vieneet minua myöhempiin aikoihin, mutta varhaismoderni aika kiehtoo minua edelleen, ja aina välillä pääsee myös palaamaan aiempien tutkimusten aiheisiin. Pienesti pääsin taas 1600-luvun materiaalin pariin, kun työstin hiljattain uutta alkuperäislähteisiin pohjautuvaa ja opiskelijoille tehtäviä tarjoavaa oikeushistorian oppikirjaa (Marianne Vasara-Aaltonen & Katja Tikka: Oikeushistorian lähteillä: oikeustapauksia ja oikeudellisia tekstejä menneisyydestä, Suomalainen Lakimiesyhdistys 2026). Kirjaa varten pääsin penkomaan esimerkiksi 1600-luvun rikostapauksia Ruotsin Riksarkivetin Vadstenan toimipisteessä. 1500-luvun linnan uumenissa sijaitsevassa arkistossa oli hyvä syventyä taas varhaismoderniin oikeudenkäyttöön ja sen ominaispiirteisiin. Varhaismodernissa oikeushistoriassa riittää paljon kiinnostavaa tutkittavaa, ja uskon löytäväni itseni tulevaisuudessakin vielä sen parista.

Marianne Vasara-Aaltonen
Voit tutustua Mariannen julkaisuihin HY:n tutkimusportaalissa.

#UAATesittäytyy tulee taas! Marraskuussa esitellään Uuden ajan alun tutkimuksen verkoston jäseniä

#UAATesittäytyy tulee taas! Marraskuussa esitellään Uuden ajan alun tutkimuksen verkoston jäseniä

Uuden ajan alun tutkimuksen verkosto järjestää syksyisin #UAATesittäytyy-kampanjan. Tänä vuonna kampanjassa esitellään muutamia verkoston jäseniä ja heidän tekemäänsä tutkimusta. 

Kampanja toteutetaan marraskuun aikana tiistaisin ja perjantaisin sekä verkoston nettisivuilla (https://www.uudenajanalku.fi/) että somessa (Facebook ja Bluesky). Seuraamalla kampanjaa tiedät kohta todella paljon uuden ajan alun tutkimuksesta Suomessa!

#UAATesittäytyy

Uuden ajan alun tutkimuksen verkoston kesäkoulu järjestetään 14.8.2027 Tampereella!

Uuden ajan alun tutkimuksen verkoston kesäkoulu järjestetään 14.8.2027 Tampereella!

Teetkö tai suunnitteletko uuden ajan alkua (n. 1500–1800) käsittelevää maisterintutkielmaa?

Uuden ajan alun tutkimuksen verkosto järjestää 14.8.2027 kesäkoulun Tampereella. Yksipäiväisen kesäkoulun tarkoituksena on tukea ja auttaa maisteriopiskelijoita aikakautta käsittelevien maisterintutkielmien kanssa. Kesäkoulu on monitieteinen, joten pääaineesi voi olla esimerkiksi historia, arkeologia, folkloristiikka, musiikintutkimus, kielet, tai vastaava. Myöskään yliopistoa ei ole rajoitettu. Tutkielmasi voi olla vasta ideatasolla tai jo pidemmälle ehtinyt. Kesäkoulun kieli on suomi.

Kesäkoulun ohjelma koostuu keynote-luennosta ja osallistujien esseiden käsittelystä. Osallistujat saavat arvokasta palautetta alan asiantuntijoilta ja pääsevät tutustumaan aikakauden monipuoliseen tutkimukseen. Osallistujille tarjotaan ruokailut ja korvataan kohtuulliset matkakulut. Opintosuorituksesta voit neuvotella oman ohjaajasi ja kotiyliopistosi kanssa.

Kesäkoulun ilmoittautumisohjeet julkaistaan ja ilmoittautuminen alkaa tammi-helmikuun vaihteessa. Seuraa Uuden ajan alun tutkimuksen verkoston tiedotuskanavia (nettisivut, Facebook, Bluesky) ja laita tapahtuma jo nyt kalenteriisi talteen!

Terveisin,
Uuden ajan alun tutkimuksen verkoston kesäkoulutyöryhmä
Jaakko Santavuori (Helsingin yliopisto)
Eeva-Liisa Bastman (Tampereen yliopisto)
Sebastian Schiavone (Itä-Suomen yliopisto)
Sanna Raninen (Helsingin yliopisto)

Kuva: David Teniers vanhempi (1582–1649), Alkemisti. Wikimedia Commons.

#UAATkesäkoulu2027

Liity jäseneksi Uuden ajan alun tutkimuksen verkostoon!

Liity jäseneksi Uuden ajan alun tutkimuksen verkostoon!

Uuden ajan alun tutkimuksen verkosto on monitieteinen kansallinen yhteisö, joka edistää aikakauden tutkimusta, tutkijoiden välistä yhteistyötä sekä tutkimuksen yhteiskunnallista näkyvyyttä ja vaikuttavuutta Suomessa. Uuden ajan alulla tarkoitetaan joustavasti siirtymää keskiajasta uuteen aikaan huomioiden erilaiset alueelliset ja temaattiset aikarajaukset.

Verkoston jäseniksi ovat tervetulleita liittymään kaikki uuden ajan alkua tutkivat, aikakaudesta kiinnostuneet tai siitä opinnäytetöitä valmistelevat henkilöt huolimatta tutkimusalasta tai tutkimuksen maantieteellisestä tai temaattisesta painotuksesta. Verkostoon kuuluu jäseniä muun muassa arkeologian, filosofian, historian, kulttuurintutkimuksen, kielitieteiden, kirjallisuustieteiden, musiikkitieteen, taidehistorian ja teologian aloilta.

Liittymislomake löytyy verkkosivujen Jäsenyys-osiosta. Myös ennen toukokuuta 2023 liittyneiden verkoston jäsenten on syytä täyttää uusi lomake. Voit täyttää lomakkeen halutessasi suomeksi tai englanniksi. Yhdistyksen hallitus käsittelee jäsenhakemukset ja ilmoittaa hyväksymisestä hakijoille sähköpostitse. 

Yhdistyksen vuosittainen jäsenmaksu on 15 €. Opiskelijoille ja väitöskirjatutkijoille jäsenmaksu on 10 €. Jäsenmaksun maksutiedot annetaan jäseneksi hyväksymisen yhteydessä. Lisätietoa antaa tarvittaessa jäsenvastaava Sebastian Schiavone (sebastian.schiavone@uef.fi ).

MIKSI LIITTYÄ VERKOSTON JÄSENEKSI?

Liittymällä Uuden ajan alun tutkimuksen verkoston jäseneksi tuet konkreettisesti uuden ajan alun tutkimusta Suomessa mahdollistamalla verkoston toimintaa, johon kuuluu muun muassa kesäkoulujen ja Tutkimuspäivien järjestäminen, tiedottaminen erilaisista projekteista ja tapahtumista sekä aikakauteen liittyvän tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisääminen esimerkiksi ottamalla kantaa aiheeseen liittyvään julkiseen keskusteluun.

Jäsenillä on oikeus osallistua yhdistyksen vuosikokouksiin ja olla mukana päättämässä verkoston asioista, kuten yhdistyksen hallituksen kokoonpanosta. Heillä on myös oikeus asettua ehdolle hallitusjäseniksi. Yhdistyksen vuosikokouksen yhteydessä järjestetään usein kiinnostavia, aikakautta käsitteleviä luentoja, joihin jäsenet ovat tervetulleita.

Jäsenet saavat monenlaisia etuja, kuten alennusta kahden vuoden välein eri puolella Suomea järjestettävien tutkimuspäivien osallistumismaksusta. Verkosto myös tarjoaa erilaisia julkaisumahdollisuuksia. Jäsenet voivat kirjoittaa verkoston verkkojulkaisuun Uuden ajan alun tutkimus (ISSN 2984-5254), jonka tekstit jaetaan verkoston Facebookissa ja Blueskyssä, joilla on yhteenlaskettuna yli 1500 aikakaudesta kiinnostunutta seuraajaa. Jäsenmaksuilla rahoitetaan myös verkoston uutta Ajattelemuxia-julkaisusarjaa, jonka ensimmäinen numero julkaistaan vuonna 2027. Lisäksi jäsenet voivat pyytää tiedotusta omista aikakauteen liittyvistä tapahtumistaan ja projekteistaan verkoston sosiaalisissa medioissa olemalla yhteydessä verkoston tiedottajaryhmään.

Uuden ajan alun tutkimuksen verkoston uusi hallitus on järjestäytynyt

Uuden ajan alun tutkimuksen verkoston uusi hallitus on järjestäytynyt

Uuden ajan alun tutkimuksen verkosto ry:n vuosikokouksessa 14.4.2026 valittiin yhdistykselle uusi hallitus, jonka puheenjohtajaksi valittiin Saara Penttinen. Tiistaina 28.4. uusi hallitus järjestäytyi seuraavasti:

  • Puheenjohtaja Saara Penttinen (simpen@utu.fi)
  • Varapuheenjohtaja, yhteistyö- ja vaikuttavuusvastaava Jaakko Björklund (jaakko.bjorklund@helsinki.fi)
  • Sihteeri Eeva-Liisa Bastman (eeva-liisa.bastman@tuni.fi)
  • Rahastonhoitaja Minna Vesa (minna.vesa@helsinki.fi)
  • Tiedottajatiimi Saara Penttinen (simpen@utu.fi), Jaakko Björklund (jaakko.bjorklund@helsinki.fi), Riikka Miettinen (riikka.miettinen@tuni.fi) ja Minna Hovi (minna.hovi@uniarts.fi)
  • Kesäkouluvastaava + työryhmä Jaakko Santavuori (jaakko.santavuori@helsinki.fi) + Eeva-Liisa Bastman (eeva-liisa.bastman@tuni.fi), Sebastian Schiavone (sebasts@student.uef.fi) ja Sanna Raninen (sanna.raninen@helsinki.fi)
  • Tutkimuspäivävastaava + työryhmä Sebastian Schiavone (sebasts@student.uef.fi) + Minna Hovi (minna.hovi@uniarts.fi) ja Saara Penttinen (simpen@utu.fi)
  • Blogivastaava Maria Julku (maria.julku@oulu.fi)
  • Julkaisuvastaavat Petteri Impola (petteri.s.impola@jyu.fi) ja Minna Vesa (minna.vesa@helsinki.fi)
  • Jäsenvastaava Sebastian Schiavone (sebasts@student.uef.fi)
  • Arkistovastaava Jaakko Santavuori (jaakko.santavuori@helsinki.fi)

Aikaisemmin Penttisen vastuulla olleesta tiedottamisesta vastaa jatkossa neljän hengen tiimi, kun taas verkoston Uuden ajan alun tutkimus -blogista vastaa päätoimittajana Maria Julku. Varapuheenjohtaja Jaakko Björklundin vastuualueeksi puolestaan tarkennettiin sekä yhteistyön kehittäminen että yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Tutkimuspäivävastaavaksi valittiin Sebastian Schiavone, joka alkaa valmistella vuoden 2028 1500- ja 1600-lukujen tutkimuksen päiviä, joita suunnitellaan Itä-Suomen yliopistoon.

Hallituksesta lähteneiden arkistovastaava Ville-Pekka Kääriäisen ja kesäkouluvastaava Jenni Lareksen pestit sai Jaakko Santavuori. Kääriäinen on ollut hallituksessa ja sitä edeltävässä toimikunnassa verkoston perustamisesta lähtien vuonna 2019. Hän pitää hallitustyöstä taukoa postdoc-tutkijavaihdossa Uppsalan Sveriges lantbruksuniversitetissa (SLU). Lares puolestaan aloitti hallituksessa vuoden 2022 Tampereen tutkimuspäivien yhteydessä. Hän jatkaa 1600-luvun kestikievareita koskevaa tutkimustaan Tampereen yliopistossa.

Lämmin kiitos sekä Ville-Pekalle että Jennille kuluneista vuosista ja onnea jatkoon!

Hallituslaisten esittelyt voi lukea nettisivujen Hallitus-osiosta.

Kuva: Ville-Pekka Kääriäinen

Uuden ajan alun tutkimuksen verkosto ry:n kannanotto Kansallisarkiston toimipisteiden lakkauttamissuunnitelmia vastaan

Uuden ajan alun tutkimuksen verkosto ry:n kannanotto Kansallisarkiston toimipisteiden lakkauttamissuunnitelmia vastaan

Uuden ajan alun tutkimuksen verkosto ry:n hallitus tuo tässä kannanotossa ilmi vastustavansa Kansallisarkiston maaliskuussa 2026 julkaisemia suunnitelmia. Suunnitelmat vaikuttavat suoraan verkoston jäsenistöön, joka muodostuu suomalaisista uuden ajan alun tutkijoista, opiskelijoista ja yleisesti aikakaudesta kiinnostuneista. Toisaalta olemme huolissamme koko suomalaisen historiantutkimuksen ja historiasuhteen tulevaisuudesta sekä jokaisen suomalaisen tasa-arvoisesta oikeudesta päästä käsiksi kulttuuriseen muistiimme.

Kansallisarkisto on tiedottanut luopuvansa vuoteen 2030 mennessä toimipisteistään Jyväskylässä, Hämeenlinnassa, Oulussa, Joensuussa, Mikkelin Pirttiniemenkadulla ja Helsingin Siltavuorenrannassa. Päätöksiä perustellaan vähentyneillä asiakaskäynneillä tutkijasaleissa ja toiminnan turvaamisella valtiontalouden säästöpaineissa. Ratkaisuksi tarjotaan panostamista digitaalisiin palveluihin, tekoälyä ja aineiston keskittämistä Mikkelin keskusarkistoon. 

Korulauseista huolimatta lyhyen aikavälin säästöt lienevät ainoa todellinen syy päätöksille. Esimerkiksi asiakaskäyntien vähentyminen liittyy jo ympäri Suomea aiemmin säästötoimina tehtyihin dramaattisiin aukioloaikojen rajauksiin. Rahan suuntaaminen muualle liittyy vuorostaan arkiston ydinarvojen ja kansallisen tehtävän aktiiviseen unohtamiseen. Kuitenkaan konkreettisia laskelmia säästöistä ei esimerkiksi Åbo Akademin professori Johanna Ilmakunnaksen ja SDP:n kansanedustaja Jani Kokon pyynnöistä huolimatta ole esitetty. 

Lukuisat tahot ovat jo tuoneet eri medioissa ja eri puolilla Suomea järjestetyissä mielenilmauksissa esille kielteisiä vaikutuksia, joita toimipisteiden korvaamisella digitaalisilla palveluilla tulee väistämättä olemaan niin valtakunnallisesti kuin yksittäiselle käyttäjällekin. Kuitenkin Kansallisarkiston tähänastinen haluttomuus kuulla historioitsijoiden huolta pakottaa myös verkostomme ottamaan keskusteluun kantaa. 

Tuhoisat vaikutukset historiantutkimukselle ja -opetukselle

Erityisen kriittisiä vaikutuksia päätöksistä koituu historiantutkimuksen kaltaisille aloille, joiden tutkimus ja opinnäytteet perustuvat usein arkistoaineistoihin. Suomen Historiallinen Seura onkin tuonut esille huolensa suomalaisen historiantutkimuksen ja -opetuksen tulevaisuudesta. Päätökset eriarvoistavat Suomen yliopistokaupunkeja. Pitkällä aikavälillä uudet käytännöt rapauttavat historioitsijoiden ammattitaitoa ja kosketusta kulttuuriperintöön. 

Historiantutkimukselle erityisen tuhoisia ovat suunnitelmat digitaalisten aineistojen toimitusten rajoituksista. Tutkija tai opiskelija saa vain yhden arkistoyksikön maksuttomasti käyttöönsä kerrallaan. Yksikön digitointiin ja toimittamiseen käyttäjälle menee noin kaksi viikkoa. Jokainen lisäyksikkö puolestaan maksaa melkein 60 euroa kappaleelta. Vain erikseen anomalla luvan voi saada myös itsepalveluasiointiin yhdeksi viikoksi kuukaudessa. Näin kulut esimerkiksi opinnäytetyöstä voivat koitua kohtuuttomiksi. Tutkijatohtori Liisa Vuonokari-Bomström Turun yliopistosta on laskenut, että maisterintutkielmaa tekevälle kahdeksan lisäarkistoyksikön tilaaminen maksaisi opiskelijalle 456 euroa. Tutkijatohtori Lauri Moilanen Oulun yliopistosta huomauttaakin, ettei olisi itse pystynyt valmistamaan väitöskirjaansa olosuhteissa, joita nyt suunnitellaan.

Heikennykset aineiston saatavuuteen sotivat suoraan historiantutkimuksen perusluonnetta vastaan: tutkija harvoin tietää aloittaessaan tutkimusta, mitkä aineistot ovat hänelle merkittäviä. Hänen on siksi käytävä läpi suuri määrä aineistoa, joka saattaa ulkopuoliselle vaikuttaa täysin merkityksettömältä. Aikaisemmin esimerkiksi yhdellä arkistokäynnillä onkin ollut mahdollista käydä yhdeltä istumalta läpi jopa kymmeniä arkistoyksiköitä. Tutkimuskysymykset muotoutuvat tässä prosessissa, jossa samanaikaisesti kiteytyy se, mikä aineistoissa on merkittävää. Siksi arkistoaineistojen vapaa tarkastelu on ehdottoman keskeinen osa historiantutkimusta.

Historiantutkimuksessa jatkuvasti uudet, aiemmin merkityksettöminä pidetyt aineistot nousevat tutkimukseen keskiöön. Esimerkiksi erilaiset oikeusasiakirjat ja inventaariolistat ovat aikoinaan olleet tällaisia uuteen arvoon nousseita lähdetyyppejä, jotka ovat avanneet uusia tutkimuksen horisontteja. On siis epätodennäköistä, että juuri aineistot, jotka voisivat lähitulevaisuudessa avata innovatiivisimmat uudet näkökulmat, olisivat jo päätyneet digitoiduiksi. 

Aineiston saatavuuden mielivaltainen hankaloittaminen tulee väistämättä ohjaamaan tutkimuksen painopistettä kohti jo digitoitua aineistoa, joka tällä hetkellä kattaa vain murto-osan arkistojen kokonaisuudesta. Näin lukemattomia merkittäviä lähteitä on vaarassa jäädä tulevaisuudessa arkistojen kätköihin. 

Toisaalta monissa alan nousevissa tutkimusteemoissa ollaan kiinnostuneita aineistojen materiaalisuudesta itsestään. Tutkijoille tärkeää saattavatkin olla esimerkiksi reunahuomautukset, materiaalit, käsialat, kirjeiden väliin unohtuneet kasviprässäykset, esineiden paino, tunteet, tuoksut ja ylipäänsä aineistoihin liittyvä aistitodellisuus. Näihin näkökulmiin ei ole mahdollista päästä käsiksi ilman pääsyä materiaalisten aineistojen äärelle. 

Vaikutukset suomalaiseen historiantutkimukseen ja erityisesti Suomen historian tutkimukseen olisivat epäilemättä tuhoisia. Kysymys kuuluukin: jos Suomessa ei tutkita Suomen historiaa, missä tätä tutkimusta sitten tehdään? 

Lisäongelmia tuo se, että digitoitua materiaalia saattaa päästä tarkastelemaan vain Kansallisarkiston toimipisteellä, mikäli aineistossa on henkilötietoja. Henkilön on siis mahdollisesti matkustettava kauas työskentelypaikkakunnaltaan käydäkseen läpi aineistoja, joiden merkittävyyttä tutkimukselleen hän ei voi etukäteen tietää. Koska tämä ei ole millään tavalla taloudellisesti tai työekonomisesti kestävää, on helpompi valita aineisto jo moneen kertaan tutkituista, valmiiksi digitoiduista lähteistä.

Suomalaisten historiasuhde ja vapaa tiedonsaanti vaarassa

On myös huomattava, että akateemisten tutkijoiden ja opiskelijoiden ohella Suomessa on suuri määrä historiasta ja sukututkimuksesta kiinnostuneita ihmisiä ja yhteisöjä. Heidän oikeutensa selvittää sukunsa tai paikkakuntansa vaiheita tai tehdä historiallista tutkimusta esimerkiksi kaunokirjallista työtä varten ilman kohtuuttomia maksuja tai eriarvoistavia välimatkoja onkin ehdottomasti turvattava jatkossakin.

Suomalaiset ovat poikkeuksellisen kiinnostuneita ja tietoisia omasta historiastaan, mikä näkyy esimerkiksi historianelävöitystapahtumien suosiona. Nyt uhattuna on tärkeä elementti, jolla suomalaisten historiasuhdetta on pidetty yllä. Aikana, jona kansallinen turvallisuus on kaikkien huulilla, tuntuu käsittämättömältä, etteivät päättäjät tunnu ymmärtävän Kansallisarkiston yhteiskunnallista merkitystä. Vapaa tiedonsaanti kuuluu keskeisenä osana demokraattiseen yhteiskuntaan. Maakunta-arkistojen lakkautus heikentääkin kulttuuriperinnön säilymistä ja yhteiskunnallista kokonaisturvallisuutta, kuten Kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinonen on esittänyt. 

Historiallisen ymmärryksen korvaamattomuus tekoälyn aikakaudella

Kansallisarkisto on korostanut tekoälyn tuomia mahdollisuuksia. On totta, että arkiston tekstinmallinnustyökalu helpottaa vanhempien aikojen aineistoihin tutustumista, ja hakukone auttaa keräämään aineistoa, johon aikaisemmin olisi voinut mennä vuosia, kuten Ilkka Jokipii Kansallisarkistosta esittää. Kuitenkin viime kädessä historiallisesta ymmärryksestä vastaa ihminen, ei tekoäly. Siksi on huolestuttavaa lukea Kansallisarkiston pääjohtajan Päivi Happosen kommentteja, joissa digitaalisten aineistojen arvellaan korvaavan esimerkiksi vanhojen käsialojen tuntemusta tulevaisuudessa. 

Historiantutkimuksen elinvoimaisuus tulee elävästä ihmisestä, jota digitaalinen väline voi auttaa, mutta ei korvata. Historiantutkimus lähtökohtaisesti tutkii mennyttä aikaa, ei tekoälyn tuottamaa tulostetta digitoidusta aineistosta. Inhimillinen herkkyys aineistojen vivahteille ja lähdekritiikki ovat osa historioitsijan ammattitaitoa. Niiden yhteiskunnallinen arvo tekoälyn aikakaudella muuttuu jatkuvasti keskeisemmäksi.

Moniäänisen historian avulla opitaan empatiaa ja erilaisuuden hyväksymistä. Ymmärrys ihmisyydestä syntyy ihmisten kuulemisesta. Historiassa pyritään saattamaan ihminen myös muiden kuulemaksi. Vanhempien aikojen äänet ovat tallentuneet historialliseen aineistoon. Ääni ei välity samassa määrin ruudulta kuin pitäen käsissä armoa pyytäneen ihmisen valituskirjettä vuosisatain takaa. 

Verkoston hallitus kehottaa Kansallisarkistoa selvittämään viipymättä muita vaihtoehtoja, jotta se ei toiminnallaan estä menneisyyden äänen kuulemista ja siitä oppimista.

Kiitämme jo mainittujen toimijoiden lisäksi kaikkia niitä muitakin, jotka ovat pitäneet keskustelua yllä ja nostaneet huoliaan yleiseen tietoisuuteen. 

Uuden ajan alun tutkimuksen verkoston hallitus

  • Jaakko Santavuori, Helsingin yliopisto
  • Saara Penttinen, Turun yliopisto
  • Sanna Raninen, Helsingin yliopisto
  • Jaakko Björklund, Helsingin yliopisto
  • Eeva-Liisa Bastman, Tampereen yliopisto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
  • Minna Vesa, Helsingin yliopisto
  • Maria Julku, Oulun yliopisto
  • Petteri Impola, Oulun yliopisto; Jyväskylän yliopisto
  • Sebastian Schiavone, Itä-Suomen yliopisto
  • Minna Hovi, Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
  • Riikka Miettinen, Tampereen yliopisto

Aiheesta lisää:

Kansallisarkiston tiedote muutoksista

Suomen Historiallisen Seuran kannanotto Agricola-verkossa

Koneen säätiön rahoittama Tieto vallan alla – turvallisuus, arkistot ja avoimuus -hanke järjestää tapahtuman “Arkiston kutsu, lähteiden viettelys – Historiantutkimuksen materiaalinen maailma” -symposium 13.5.2026”, jossa keskustellaan mm. fyysisen aineiston merkityksestä tutkijalle

Ilkka Hemmilän kirjoitus “Arkistot historiaan” Suomen Kuvalehdessä

Erilaisia varhaismodernin ajan tutkimukselle merkittäviä arkistoaineistoja käsitellään Uuden ajan alun tutkimuksen verkoston toimittamassa vuoden 2027 Ennen ja nyt: Historian tietosanomat -journaalin teemanumerossa, johon parhaillaan haetaan tekstejä.

Uuden ajan alun tutkimuksen verkoston uusi puheenjohtaja on Saara Penttinen

Uuden ajan alun tutkimuksen verkoston uusi puheenjohtaja on Saara Penttinen

Viime viikon tiistaina 14.4.2026 pidettiin Uuden ajan alun tutkimuksen verkosto ry:n vuosikokous, jossa valittiin yhdistykselle uusi hallitus. Hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Saara Penttinen, joka on aikaisemmin toiminut muun muassa verkoston tiedottajana. Penttinen viimeistelee parhaillaan väitöskirjaansa maailmankokemuksen virtuaalisesta jakamisesta 1600-luvun puolivälin englantilaisissa, yleisölle avoimissa kuriositeettikabineteissa Turun yliopiston Euroopan ja maailman historian oppiaineessa.

Kiitämme sydämellisesti Sanna Ranista, joka on toiminut puheenjohtajana viimeiset kaksi vuotta eli lähes koko verkoston taustalla toimivan yhdistyksen olemassaolon ajan. Tietoasiantuntijana Helsingin yliopiston kirjastossa työskentelevä Raninen jatkaa hallituksen rivijäsenenä. Työnsä ohella hänen tutkimuaiheensa ovat käsitelleet varhaismodernia materiaalista kulttuuria erityisesti musiikintutkimuksen, taidehistorian ja kirjahistorian näkökulmista.

Penttinen on verkoston kolmas puheenjohtaja. Vuosina 2019–2024 puheenjohtajana toimi Mari Välimäki.

Kuvat: Ville-Pekka Kääriäinen